Syksy saapui

Kesä on kääntynyt syksyksi ja Loton kuntoutusprojekti on jatkunut. Sairaslomaa on takana jo puoli vuotta, mutta vihdoin tuntuu, että ollaan päästy normalisoimaan arkea enemmän. Lotto on päässyt tekemään aktivointimielessä kevyttä treeniä ja opetellut jälkikeppimotivaatiota. Kuntoutus on kokonaisuutena sujunut kuitenkin niin tahmeasti, että en uskalla vielä suuremmin iloita pienistä edistysaskeleista. Eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että seuraava puoli vuotta eteenpäin toisi enemmän iloa kuin surua koiraharrastuksen osalta. 

Reilu kuukausi sitten jännitettiin uutta läpivalaisua, kun halusin nähdä mitä operoidulle olalle ja kyynärille kuuluu ja samalla ottaa viralliset luustokuvat Loton tultua yli vuoden ikään. Kyynärissä ei röntgenkuvissa näkynyt mitään ja ne tulivatkin liitosta 0/0 takaisin, mikä oli kuvien suurin helpotus. Selkä myös lausuttiin täysin puhtaaksi LTV0 ja VA0 sekä lonkat priimaa A/A. Oikea olka tuttuun tapaan terve ja vasemmassa olassa edelleen selvä kuoppa näkyvillä. Röntgenkuvissa ei siis suurta muutosta olan osalta, mutta toisaalta aikaa oli silloin kulunut operoinnista vasta noin neljä kuukautta, eikä ainakaan operoineen ortopedin mielestä se ole syy huolestua. Todennäköisesti kuvaan olan vielä uudestaan jossain kohtaa ensi vuoden aikana. 

Lotto sai röntgenkuvauksen yhteydessä sairaaseen olkaniveleen kortisoni + hyaluronihappo-injektion, jonka pitäisi edesauttaa olan tilannetta ja poistaa mahdollista kipua. Loppukesästä ennen kuvia kerkesin yhden kipulääkekuurinkin syöttämään, kun itsensä pureminen lisääntyi aiempaan nähden ja halusin nähdä onko kipulääkityksestä vastetta. Käytiin nyt alkusyksystä pari kertaa kokeilemassa myös akupunktiota osana kuntoutusta. Akupunktiokäyntien jälkeen saatiin myös parin viikon ajalle kaksi fyssarikäyntiä uudelle fyssarille, joka käsitteli Loton käyntien yhteydessä perusteellisesti. Tämä kombo on vienyt kuntoutusta eteenpäin toivotulla tavalla ja ollaan päästy tähän nykyiseen tilanteeseen. Vihdoin tuntuu, että ehkä tunnelin päässä näkyy sittenkin valoa. 


Kuje ja Elli on elellyt normaalia arkeaan melko rauhakseen, mitä nyt Kujeella hoidatettiin tovi silmävammaa loppukesästä. Kiintiöeläinlääkärikäynneistä täytyy ilmeisimmin pitää kiinni. Kauniit syyssäät on innostanut meitä ulos treenaamaan kentille tokoa tai metsään jälkeä ja siitähän on koirat myös nauttineet. Tuontiprokkis Maj on Tean luona kasvanut vauhdikkaasti ja valloittanut monen monta sydäntä topakalla luonteellaan ja ketterällä kropankäytöllään. Yhden hoitojakson Maj on viettänyt osana meidän laumaa jonkin aikaa sitten ja silloin pääsi samalla kerralla ensimmäistä kertaa näkemään lampaita. Toivottavasti pääsisin viemään Majta taas pian uudestaan sytyttelyhommiin, kun sillä saralla olisi tarkoitus itsellä Majta työstää. Maj on mielestäni vastannut pitkälti odotuksia tähän saakka ja olen tyytyväinen, että Tea on saanut juuri sen oloisen pennun mitä on kaipaillutkin.

Itse olen pohtinut paljon oman lauman tulevaisuutta ja puntaroinut orastavaa pentukuumetta eri näkökulmista. Uuden pennun hankinta varmasti jossain kohtaa on ajankohtaista, mutta toisaalta vielä ylläpidän toivoa siitä, että Lotto kestäisi edes kohtalaista harrastuskäyttöä ja saisin panostaa sen treenaamiseen. Koronatilanne on sekoittanut myös pakkaa sen verran, että olen kiikaroinut myös kotimaista tarjontaa, kun ulkomailta tuonti on tällä hetkellä mutkikkaampaa, eikä ole tietoa milloin rajoitukset hellittävät. Olin aiemmin täysin varma, että seuraava kotiin tuleva pentu tulisi mahdollisimman vieraista sukulinjoista, jostakin ulkomaisen lammastilan työkoirista tms. Edelleen pitäisin ihanteena oikeasti vieraampaa geeniperimää omaavaa pentua, kun tieto tuttujen linjojen sairastapauksista saa ahdistuslukemat kattoon jo pelkkiä sukutauluja katsomalla. 

Mitä kotimaiseen viimeaikaiseen tai tulevaan tarjontaan liittyy, niin en ole löytänyt yhtäkään itseäni täysin miellyttävää yhdistelmää, joten tilanne ei senkään saralla ole kovin valoisa. Tästä syystä olen myös hiukan pohtinut uusia tuonti- ja/tai sijoitusprojekteja, joiden kautta saisin itseäni miellyttävää geeniperimää Suomeen ja mahdolliseen jalostuskäyttöön myöhemmin. Tällä hetkellä koitan pitää järjen päässä ja tutkailla erilaisia vaihtoehtoja maltilla, koska lähtökohtaisesti neljän nuoren koiran omistaminen samaan aikaan ei olisi ihannetilanne itselleni, vaikka ei sekään mahdoton yhtälö olisi.

Jatkan koronatilanteesta huolimatta ulkomaisen (ja toki kotimaisen) jalostuksen seuraamista tarjonnan osalta ja jos poikkeuksellisen mielenkiintoisia yhdistelmiä sattuisi osumaan silmiin, voisin harkita keinolla tai toisella uuden pennun tuontia Suomeen. Jos bc-pentu on haaveissa ja yhteistyö kiinnostaa tuontiprojektin tiimoilta, saa olla yhteydessä, koska vielä ei ole täyttä varmuutta onko itselläni pennun paikka ihan vielä auki. 

Maj vajaa 5kk C: Tea

Kommentit