Titteleiden sijasta kerätään diagnooseja - OCD ja MCD

Lotto keräsi diagnoosirepertuaariinsa ct-kuvauksen jälkeen varmennetut diagnoosin vasemman olkanivelen OCD:sta sekä radiologin lausunnon jälkeen myös kyynärnivelten lievistä MCD-muutoksista varislisäkkeen kärjessä molemmissa kyynärnivelissä. Lotolle saatiin onneksi nopealla aikataululla järjestymään olan tähystysleikkausaika saman viikon perjantaille. Mikael Morelius suoritti olan operoinnin ja leikkaus oli ilmeisesti sujunut ihan normaaliin tapaan. Olassa oli n. 10mm x 10mm sairas rustoalue, joka irtaantui operoinnin yhteydessä. Vaurion kohdalla oli nähtävillä paikallinen nivelkalvotulehdus, mutta muilta osin nivel oli siisti. 

Itsellä oli sattunut juuri yövuorot leikkauksen jälkeisille päiville, joten Lotto pääsi häkissä mukaan yövuoroihini. Toisaalta tämä oli ehkä ihan kätevää, koska unta riitti sitten myös päivisin häkissä oleillessa melkein koko ensimmäisen viikon ajan. Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi viikkoa ja käytännössä Lotto on ollut häkkilevossa, mutta liikuntaa on hihnassa tullut sen verran, että on muutamia kertoja päivässä se on käynyt tarpeillaan ja yleensä myös ainakin yhden ruokakerran etsimässä nappulansa nurmen seasta. 


Tämän toisen häkkilepoviikon aikana tylsistymistä on alkanut olla ilmassa huomattavasti enemmän ja melko paljon piippailua tulee kuunneltua. Lotto on kuitenkin saanut paljon luita ja kongeja aktivoinniksi ja nenäänsä päässyt myös käyttämään. Pari kertaa sen kanssa on myös käyty vaan "hengailemassa" jossain taajamassa ja katselemassa maailman menoa. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset kaksi viikkoa on menneet lopulta kuitenkin aika kivuttomasti, vaikka yksin ei ole kaikkea ollutkaan helppo järjestellä yhden toipilaan ja kahden myös liikuntaa ja aktivointia vaativan aikuisen koiran kera. Kotiin yksin jäädessään Lotto on aloittanut hirveän konsertin ja sisustanut joka kerta häkkiään uuteen uskoon, joten siltä osin olen nyt päätynyt siirtämään sen aina autohäkkiin pidemmän lenkin ajaksi, kun siellä se viihtyy sentään ihan hiljaa. Vanhemmatkin koirat ovat joutuneet tottumaan hivenen passiivisempaan arkeen ja vähän vähäisempään lenkkeilyyn normaalitilanteeseen verrattuna. 

Lotto on edelleen kipulääkityksellä vielä viikon verran, mutta ei ole vaikuttanut kipeältä lähes lainkaan leikkauksen jälkeen. Se ei ole ontunut tai muutenkaan oireillut juuri lainkaan ja on kokenut olevansa elämänsä kunnossa. Jos jotain positiivista täytyy tästä kaikesta kaameudesta keksiä, niin olen onnellinen siitä, että Lotolla on ikää jo kohta yhdeksän kuukautta ja eikä se ole lainkaan enää niin pentumainen mitä muutama kuukausi takaperin. Se oli nuorempana pentuna hyvinkin vilkas, eikä ensimmäisten elinkuukausien aikana osannut oikein rauhoittua, joten ONNEKSI se taito tuli opittua ennen tätä pitkää ja tuskastuttavaa saikkua. Muutenkin se alkoi jo olla ennen saikkua hyvin järkevä ja tasapainoinen, psyykkeeltään melko kehittynyt juniori, joten luulen, että pitkällä eristäytymisellä ja saikulla tulee olemaan ehkä hivenen vähemmän pitkäaikaisvaikutuksia kuin esim 4-5kk ikäiseen pentuun. 




Olen ajatellut ottaa nyt melko rauhassa tämän kuntoutuksen ja tehdä kaiken parhaani mukaan, jotta Lotosta saisi kuntoutettua vielä toimivan koiran. Kuitenkin osaltaan ahdistaa, kuinka monenlaisia kuntoutussuunnitelmia ja hoito-ohjeita on OCD-leikatut koirat saaneet. Hajonta suosituksissa ja aikataulussa kohti normaalimpaa liikuntaa ja arkea on niin suurta, etten oikein edes tiedä minkä ohjeen mukaan olisi viisainta toimia. Lotto pääsi kuitenkin tänään ensimmäistä kertaa fysioterapiaan tutustumaan vesijuoksumattoon ja saamaan ensimmäisiä jumppaohjeita. Pientä kuntoutusta voi siis pikkuhiljaa jo aloitella ja kohta voi alkaa laskeskelemaan kävelyminuutteja hihnassa ulkoillessa. Eli ei kauaa, kun Lotto pääsee jo kotipihan ulkopuolellekin kävelemään. Ajattelin kyllä hyödyntää liikuntamäärän lisäykset tulevaisuudessa niin, että päästään treenaamaan arjen hihnataitoja samalla, joten suunnataan varmaan mahdollisimman paljon taajamaan. Saavat aivotkin eri tavalla virikettä maalaismaisemiin verrattuna. 

Kolmen kuukauden jälkeen saisi alkaa harjoittelemaan vapautta ja vapaampaa liikkumista ja jossain kohtaa useiden viikkojen päästä tästä hetkestä koittaa asteittainen paluu oikeasti normaaliin liikuntaan ja arkeen. Tosin uskon, että ihan täysiä ei ennen kontrollikuvia (6kk operoinnista) uskalleta antaa mennä ainakaan toisten koirien kanssa. Tokon pariin toivottavasti päästäisiin palaamaan muutaman kuukauden päästä, mutta siinäkin varmaan saa odotella kontrollit, ennen kuin uskaltaa kunnolla treenata. Onneksi tokossa riittää pilkunviilausta ja pientä fyysisesti kevyttä tekniikkatreeniä hyvin paljon, joten jotain kyllä päästään puuhastelemaan jo melko pian. 

Arki on nyt jälleen muodostanut tämän myötä ihan uudenlaisensa rytmin ja taas on kyllä saanut rahojaan pistää palamaan näiden koirien sairastelujen vuoksi melko ruhtinaalisesti, vaikka vakuutus osan on korvannutkin. Välillä tuntuu edelleen todella pahalta ja epäreilulta tämä elämä, mutta pääsääntöisesti nyt koitan vaan keskittyä siihen, että tästä prosessista selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin ja päästäisiin vielä palaamaan tokon pariin. 

Saikun paras saavutus, kun häkin ovi auki Lotto hakeutui silti häkkiin nukkumaan, vaikka olisi voinut tulla viereen patjalle

Kommentit

  1. Kieltämättä tuntuu epäreilulta miten huono tuuri sulla on ollu koirien terveyden kans! Toivotaan että kuntoutus etenee hyvin!

    Onko mitään hoitosuunnitelmia tuon MCD:n varalle? Mun nuoremmallehan Lappalainen diagnosoi vuosikkaana röntgenkuvien perusteella 2 kyynärän "viitteitä MCD:stä" ja suositteli CT-kuvausta. Soittelin monet ortopedit läpi ja sain useamman kommentin että eivät näe kuvissa mitään huolestuttavaa, mutta onhan tuo jäänyt itseä vähän vaivaamaan... Waldo on nyt 3v eikä ole kyynärää oireillut, varmasti sen kuitenkin kuvautan jos oireilla alkaa. Tästä MCD:stä ja sen hoidosta vaan ei oikein lue missään mitään eikä kukaan oikein tunnu osaavan sanoa siihen juuta eikä jaata 🤷‍♀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lotolla muutokset varislisäkkeen kärjessä olivat niin pienet (röntgenharvaa aluetta n. 1-2mm matkalta) ja nivelet muuten siistissä kunnossa, joten niille ei mitään lähdetä tekemään. Tosiaan röntgenkuvat eivät ole kaikkein parhaat kyynärnivelen kasvuhäiriöitä diagnosoitaessa, joten ainakin tässä tapauksessa CT-kuviin meneminen oli ihan selkeää. Voi olla, että Loton kyynärät tulisivat kennelliitosta virallisilla kuvilla jopa 0/0 takaisin, koska tosiaan rtg-kuvissa ei välttämättä näy mitään selkeää.

      Käytännössä suunnitelmana on nyt vaan kuntouttaa olkaa ja toivoa kyynärnivelten vaivaamattomuutta mahdollisimman pitkään. Ehkä joskus voisin harkita uusintakuvaamista myös CT:llä esim. jos oireita ilmaantuisi, mutta nyt en näe sitä lähitulevaisuudessa järkeväksi. Röntgenkuvataan kuitenkin koko luusto reilun vuoden iässä uudestaan. Kyynärnivelten tilanne tulee kuitenkin varmasti loppuiän vaikuttamaan jollain tavalla arkeen ja pysymään takaraivossa, enkä voisi esimerkiksi agilityä harkitakaan tällä luustolla. Toivottavaa on kuitenkin, että muuta harrastamista se kestäisi useamman vuoden oireettomana.

      Poista
  2. Oon niin pahoillani diagnooseista :( Juuri näistä mulla ei ole kokemusta, mutta jokseenkin mieleen kumpuavat muistot siitä, kun Tuikun nivelrikko yllättäin paheni... Tsemppiä asian käsittelyyn ja Lotolle kuntoutukseen ♥♥♥ Mitään erityisen järkevää sanottavaa en keksi, mutta nauttikaa koko porukka yhteisestä arjesta niillä aineksilla mitä siihen on ♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti