Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi 2019 ei ainakaan ollut edeltäjäänsä helpompi, koska vuosi sisälsi melkoista myllytystä elämän taholta. Elämä ottaa ja elämä antaa. Yhden sairaseläkeläisen kerho vaihtui kahteen Kujeen siirryttyä lääkitykselle pitkään jatkuneen voimakkaan oireilun vuoksi kesällä. Ihme ja kumma, lopulta lääkkeen annosnostojen jälkeen saatiin nauttia oireettomasta syksystä ja uusi mullistus saapui elämään Lotto-pennun muodossa lokakuussa. Vuosi sisälsi paljon huolta ja murhetta, väsymystä, henkistä kasvua, uuden oppimista, ikävien asioiden hyväksymistä. Olin kahden lupaavan nuoren, mutta kroonisesti sairastuneen harrastuskoiran omistajana valmis heittämään hanskat tiskiin koiraharrastuksen suhteen. Olin jo lukuisia kertoja sanonut, kuinka en varmasti enää koskaan uskalla harkitakaan pentua, koska en pystyisi kestämään yhtäkään sairasta koiraa enempää. Never say never kuitenkin pätee ehkä tässäkin, kun pitkän pohdinnan tuloksena ajattelin, että pakko antaa vielä mahdollisuus onnistua tällä saralla.

Vaikka pentu on tuonut rutkasti iloa ja valoa elämään, on sen tapaturma-alttius myös tuonut omat pelot ja epävarmuudet pintaan. Kun jotain haluaa todella paljon, on epäonnistumisen pelko tuskastuttavan raskasta. Kertaakaan ei ole siitä huolimatta tarvinnut katua kolmannen koiran ottoa tässä tilanteessa, vaan päinvastoin olen päivittäin kiitollinen maailman ihanimmasta pennusta, jonka kanssa haaveilla tulevaisuutta.

Viime vuoden vaihteessa kirjoittelin postausta edellistä vuotta tarkastellen ja uutta suunnitellen. Silloin tulevaisuuden haaveet kohdistuivat seuraaville osa-alueille:

"Vuosi 2019?

En tuttuun tapaani halua tehdä mitään tavoitelistausta vuodelle, koska en koe sen edesauttavan meidän elämää tai harrastuksia juurikaan. Kuitenkin haaveilen kuluvana vuonna 1. terveydestä 2. tokoedistymisestä 3. kisojen korkkaamisesta 4. sujuvasta arjesta 5. muutosta rauhallisempaan ympäristöön 6. retkistä. "

Vaikka vuosi 2019 oli monella tapaa erilainen kuin mistä olin haaveillut, osui kuitenkin jotkin haaveet myös kohdilleen vuoden aikana. Pääsimme muuttamaan rauhalliseen ympäristöön taajaman ulkopuolelle. Saimme perusarjen sujumaan ongelmattomasti jopa kolmen koiran laumassa sekä edistyimme tokossa niin Kujeen kuin Lotonkin kanssa, vaikka aktiivitreenailu vaihtui vuoden aikana lähinnä aktivoivaan treenailuun. Vaikka terveyttä ei aiempaa enempää ollakaan saatu, on sairaudet antaneet perspektiiviä nauttia oireettomista päivistä ja hetkistä, jolloin kaikki on oikeestaan todella hyvin.

Vuodelta 2020 toivon tietenkin päällimmäisenä terveyttä. Toivon Ellille ja Kujeelle oireettomuutta ja Lotolle turvallista kasvutaivalta lopulle pentuajalle. Viralliset kuvat olisi Lotosta suunnittelilla napata vuoden iän tultua täyteen ensi syksynä. Kujeelle olisi varmaan viimeistään alkukeväästä suunnitteilla kontrollia neurologillamme yliopistollisessa eläinsairaalassa. Toivoisin myös arjen jatkuvan sujuvana ja mielekkäänä ja Loton kasvavan fiksuksi nuoreksi aikuiseksi. Toivottavasti saan Lottoa vietyä mukavasti eteenpäin harrastuksissa ja päästäisiin myös paimennuspuuhiin molempien paimenten kanssa. Syksyllä suunnitteilla olisi pohtia nuorten koirien tokoringin pääsykoetta Loton kanssa, joten se on meidän ensimmäinen konkreettinen tavoite tulevalle tokouralle.


Toivottavasti meidän onni tosiaan kääntyisi ja vuosi 2020 antaisi enemmän kuin ottaisi. Me ollaan valmiita.

Kommentit