Pentukuplan kiireitä

Niin kiirettä pitää, että enemmän olisi päiviteltävää, mitä on aikaa päivitellä! Pentuarki alkaa kohta muuttamaan muotoaan nuoren (teini?)koiran arjeksi ja luppoaikaa ei ole meidän arkeen kyllä ilmestynyt Loton saadessa lisää elinviikkoja mittariin. Töissä on kulunut myös reilusti aikaa ja luonnollisesti se jäljelle jäävä vapaa-aika on mennyt koirien kanssa touhuillessa. Lotto on edistynyt hurjasti niin arki- kuin (laji)pohjataitotreeneissä, vaikka mitään taltioitua materiaalia ei olekkaan nyt esittää.

Lotto on edelleen hirveän reipas sekä kiltti ja on ollut jo monen monessa tilanteessa luottamuksen arvoinen. Alkaa myös näkyä kaiken tähän asti tehdyn työn hedelmää, kun jotkut toimintamallit ovat vahvistuneet hurjasti. Ollaan käyty edelleen useita kertoja viikossa taajamassa treenaamassa luopumista ja hallintaa vapaana sekä sen lisäksi tehdään edelleen sosiaalistumisreissuja uusiin ympäristöihin. Loton kanssa kaikki on mennyt niin ruusuisesti, että pelottaa milloin meidän onnellisuuskupla puhkeaa.

Vaikka yritän joka päivä elää hetkessä ja nauttia Loton terveydestä sekä meidän toimivasta yhteistyöstä, niin silti pään sopukoissa jotenkin varautuu siihen pahimpaan. Vaikeaa edes sanoa ääneen, että kaikki on nyt tosi hyvin, kun jossain alitajunnassa pelkää sen kääntävän meidän onnen. Hetkeen en ollut edes ajatellut tätä ajoittain mieltä painavaa pelkoa siitä, että kolmannen kerran sama kaava toistuu ja matto vedettäisiin jalkojen alta juuri kun kaikki tuntuisi hyvältä, mutta kamala todentuntuinen painajaisuni Loton junan alle jäämisestä sai taas pelot nostamaan päätään. Toivon vaan, että saisin tämän tapaturma-alttiin pennun läpi ensimmäisen elinvuoden ilman isompia kolhuja ja sitten nähtäisiin mitä luustolla on meille sanottavaa. Terveys olisi meille ihan täydellinen lottovoitto, enkä voi tässä hetkessä paljoa muuta toivoa. 

Lotto oli vajaa viikko sitten jo 16vk rokotuksilla ja silloin strategiset mitat olivat 43cm & 10,4kg. Kuje on ollut samassa iässä painoltaan 9,4kg, joten tasoittumaan päin alkaa olla kasvukäyrät, vaikka Lotto vielä iso pentu ikäisekseen onkin. Kuten lähestulkoon joka paikassa minne Loton vien, hurmasi se jälleen eläinlääkärissä kaikki puolelleen. Sen reipas, elämäniloinen ja avoin asenne ei jätä ketään kylmäksi. Loton mielestä elämä on yhtä onnen juhlaa, eikä se kyllä voi saada ketään pahalle tuulelle. Melko usein alkaa vaan huvittamaan, kun ajattelen miten Kuje on ollut jo pentuna täysi tosikko ja Lotto on aivan päinvastainen jatkuvasti heiluvan häntänsä kanssa. 

Lotolla on kulunut pentukurssistaan jo 5/6 kertaa ja harmittaa, kun niin hyvään vauhtiin lähtenyt ryhmätreenaaminen valvovan silmän alla loppuukin sitten jo näin lyhyeen tältä erää. Lotto on keskittynyt treeneissä täysillä tekemään hommia mun kanssa ja onkin pystynyt treenaamaan huoletta vapaana muiden pentujen treenatessa samaan aikaan kentällä. Jo se on ollut iso asia ja tuonut rutkasti luottoa Loton toimintaan. Ollaan pentukurssilla jonkin verran vahvisteltu ennestään tuttuja asioita, mutta ollaan myös saatu ihan uusia harjoitteita takataskuun etenkin agilityuraa silmällä pitäen. Tästä on hyvä jatkaa lajitreenin pariin alkeiskurssin muodossa hieman vanhempana. 

Pieniä lähestyvän teini-iän viitteitä on ilmaantunut pöhinän muodossa viikko-pari sitten, mutta nyt on taas mennyt useita päiviä ilman mitään ääntelyä. Myös kaikki liikkuva tuntuu kiinnostavan entistä enemmän ja linnut ovat osoittaituneet haastaviksi treenihäiriöiksi. Kuitenkin niistäkin luopuminen on onnistunut, mutta kyttääminen onkin ollut hieman haastavampaa lopettaa. Yhdellä kerralla vanhemmillani vieraillessa Lotto myös säntäsi ulkona niiden kissan perään, mutta myöhemmin tilaisuuksia olisi ollut lukuisia, eikä jahtaus ole onneksi toistunut siihen puuttumisen jälkeen. Odotan jo innolla ensimmäistä kertaa lampailla, vaikka eihän voimakas saalisvietti tai arjessa silmänkäyttö välttämättä korreloi yhtään paimennusvietin kanssa. Toivottavasti kuitenkin päästäisiin lähiviikkoina tai -kuukausina sytyttelypuuhiin lampaiden kanssa, kun Lotto on niitä kuitenkin jo useaan otteeseen nähnyt. 

Jatketaan treenailua arjen ja harrastusten eteen ja koitetaan kaivella taas videointimotivaatiota jostain esille. Tärkeimpänä tavoitteena jäljellä olevalle pentuiälle on kuitenkin nyt pysyä terveenä ja vahvistaa meidän yhteistyötä entistä enemmän! Mielenkiinnolla myös odotan, kuinka suureksi bordercollieksi Lotto meinaa itsensä hurauttaa tämän kasvuvauhdin myötä. 

Loppuun hirmuisen söpö naama kaiken oleellisen lisäksi