Lottovoittoa metsästämässä

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kaksi koiraa on ihanteellinen koiralukumäärä kerrallaan ja Kujetta ottaessa ajattelin, ettei uuden pennun hankinta olisi ajankohtaista vuosiin. Toivoin Kujeesta itselleni monitoimiharrastuskoiraa, johon keskittyä ja panostaa kunnolla seuraavat vuodet. Toisin kuitenkin kävi ja tavoitteellinen harrastaminen loppui lyhyeen Kujeen sairasteluiden ja lääkityksen vuoksi. Saman kaavan toistuminen ja kahden nuoren koiran "sairaseläköittäminen" lyhyellä aikavälillä oli todella suuri pettymys ja taisin jopa joillekkin mainita, etten enää ikinä uskalla ottaa pentua, koska en kestäisi yhtään enempää pettymyksiä.

Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kaipuu treenikentille iskeä tosissaan ja samalla myös pelko koirattomaksi jäämisestä kalvasi mieltä sairaiden koirien kanssa arkea elellessä. Aloin vähitellen kypsytellä ajatusta uudesta pennusta, vaikka alkuun se tuntui todella kaukaiselta, osin siksi, että Kujeen raskaasta teini-iästä oltiin juuri ja juuri selvitty hengissä ja koko touhun raskaus oli vielä kirkkaana mielessä. Kuitenkin lopulta sopivan yhdistelmän tullessa kohdalle ja kasvattajaan yhteyttä ottaessani muodostui päätös kolmannen koiran hankkimisesta. Syteen tai saveen - pakko oli uskaltaa antaa vielä mahdollisuus onnistumiseen ja terveeseen harrastuskoiraan.

Varsinainen pentukuume, mitä esimerkiksi ensimmäiseksi koiraksi Elliä hankkiessa oli, ei tällä kertaa missään vaiheessa iskenyt kunnolla. Ahdistus oli taasen todella pitkään läsnä koko prosessin ajan ennen pennun luovutusta. En ole ikinä ollut näin stressaantunut pennun hankkimisesta, koska tällä kertaa tiedän, että huono tuuri voi iskeä useamminkin kuin kerran. Kuitenkin päätin uskaltaa avata sydämeni uudestaan ja ottaa kaikki riskit vastaan sellaisina kuin ne ovat.


Eilen meille muutti seitsemänviikkoinen bordercollien narttupentu kutsumanimeltään Lotto, virallisesti Tococan Myrcella. Ahdistus kaikkosi ja kaikki odotukseni ylittyivät pennun kotiuduttua ja vanhempien koirien ottaessa kaikenkaikkiaan uuden tulokkaan erittäin hienosti vastaan. Lotto on ollut äärimmäisen reipas, avoin ja ystävällinen Elliä ja Kujetta kohtaan. Kujeen kanssa löytyi alusta alkaen joku maaginen bortsuyhteys ja ne jaksaisivat jatkuvasti leikittää toinen toistaan. Kujetta on täytynyt jopa hillitä, että pentu saa välillä myös tarvitsemansa levon. Yökin sujui Lotolla rauhassa nukkuen, vaikka Kujeella olikin vaikeuksia rauhoittua nukkumaan pennun ollessa niin äärettömän mielenkiintoinen. Kaikki tarpeetkin on toistaiseksi osunut ulos ja ruoka on maistunut uudessa paikassa hyvin.



Tänään ollaan tutustuttu kodin pihapiiriin ja naapurin hevosiin laitumen vierestä sekä käyty autoilemassa ja metsässä. Harjoiteltiin aamuruoan kanssa myös kynsien leikkuuta ja etutassut onnistuivat hyvin, ennen pientä turhautumista. Illemmalla jatketaan takatassujen parissa. Ulkona ollaan myös leikitty ja syöty nameja, molemmat tuntuvat olevan neidin mieleen. Päiväunia Lotto on vedellyt autossa ja sisällä harjoitellut eri huoneessa oloa yksin nukkuessaan. Uni on myös maittanut kevythäkissä ja se tuntuu olevan jopa kohtuu mieluinen unipaikka.

Loton varalle ei ole juurikaan muita suunnitelmia, kuin tokokoiran (ja suurella todennäköisyydellä jossain määrin myös aksakoiran) ura. Keskitytään kuitenkin nyt ensin kasvamiseen, arjen sujumiseen ja toimivaan yhteistyöhön. Kaikkein eniten toivon meille tulevaisuuteen mahdollisimman tervettä ja pitkää yhteistä taivalta 


Kommentit