Muutosten kevät

Ajattelin saada vihdoin päivittelyä bloginkin puolelle viimeaikaisista kuulumisista. Reilu kuukausi takaperin ympäristö vaihtui kaupunkitaajamasta Tampereelta taajaman ulkopuolelle maaseutumiljööseen Akaan Sotkialle. Muutto oli koirille varmasti omanlaisensa stressitilanne jälleen, mutta yllättävän kivuttomasti on sopeutuminen edennyt. Ollaan kotiuduttu äärimmäisen hyvin ja nautin jokaisesta päivästä koirien kanssa maaseudun rauhassa peltojen keskellä. Kujeen olemus on rauhoittunut silmissä, jonka myötä myös sen neurologinen oireilu on hieman rauhoittunut.

Viime viikolla koitti kauan odotettu päivä, nimittäin suuntasimme Viikkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan pään magneettikuvaukseen. Kuje tutkittiin uuden neurologin toimesta kattavasti, siitä otettiin vielä verinäyte sekä nukutuksessa sen pää kuvattiin ja niskasta otettiin selkäydinnestenäyte. Mistään ei löytynyt mitään oireita selittävää poikkeamaa, joten lopulta kotiuduimme epäillyn idiopaattisen epilepsiadiagnoosin kera. Tilanne ei aiempaan verrattuna muuttunut juurikaan, mutta onpahan nyt ainakin poissuljettu kaikki mahdollinen. Neurologi suositteli vahvasti lääkiyksen aloittamista sen hyväksi todetun vasteen vuoksi. Itse olen kuitenkin kummastellut oirekuvan muutosta muuttostressin lauettua ja Kujeen olemuksen rauhoituttua. Oireilu on selkeästi satunnaistunut aiemmasta ja olen vielä toistaiseksi jäänyt seurailemaan tilannetta ilman lääkitystä.

En tiedä onko epilepsiadiagnoosin hyväksyminen vaan niin vaikeaa vai miksi edelleen etsin muita mahdollisia syitä oireilulle ja sen taannoiselle vähentymiselle. Toki tiedän etenkin ihmispuolelta stressin vaikuttavan kohtausalttiuteen, joten varmasti sillä on tekemistä myös koirien epilepsiassa. En ole osannut päättää lääkityksestä, harrastuksista, arkirutiineista tai muistakaan elämäämme vaikuttavista asioista Kujeeseen liittyen. Tiedän, että elämä olisi Kujeen kanssa hyvä pitää mahdollisimman tasaisena ja stressittömänä. On ollut uskomatonta seurata, miten Kujeesta on kuoriutunut kuin eri koira stressittömässä ympäristössä ja haluaisin vain, että sillä on hyvä olla. Tästä syystä luulen, että on vain ajan kysymys milloin päätän aloittaa epilepsialääkityksen pysyvästi.


Olen monen monta kertaa pyöritellyt tätä tekstiä viimeisen viikon aikana edistymättä sen kirjoittamisessa lainkaan. Tuntuu vaikealta löytää oikeita sanoja näiden pettymysten käsittelyyn. Tuntuu järkyttävän pahalta haudata kaikki tulevaisuuden harrastussuunnitelmat ja toiveet jo toistamiseen toisen koiran kanssa. Motivaatio harrastamiseen huitelee jossain miinuksen puolella ja joka kerta, kun käydän treenikentällä pitämässä hauskaa, tuntuu kuin joku vääntäisi veistä haavassa. Tuttujen kisauran korkkauksia ja harrastuksissa etenimisen riemua on todella vaikea seurata vierestä. On vaikeaa iloita muiden onnistumisista tai ylipäätään edes katsoa muiden kisa- tai treenivideoita ilman, että sydän särkyy joka kerta uudelleen pieniksi palasiksi.

Tuntuu, että olen ihan turhaan rakentanut niin suurella motivaatiolla ja innolla kaksi harrastuskoiraa juuri ja juuri siihen pisteeseen, että oltaisiin valmiita näyttämään maailmalle miten ollaankaan nähty vaivaa kaikkien taitojen eteen. Miten ollaan hinkattu, hinkattu ja hinkattu jotain pienen pieniä palasia. Ollaan kirjaimellisesti itketty ja naurettu sekä varovaisesti haaveiltu suuria tulevaisuuden varalle. Juuri kun työn tulokset alkavat olla näkyvissä ja voisi vihdoin kerätä jotain "satoa" nähdystä vaivasta, vedetään matto täydellisesti jalkojen alta ja joudutaan heittämään roskakoriin kaikki meidän unelmat. 

Lohtua tuovat meidännäköinen arki, pitkät päämäärättömät metsälenkit, kesäisen ilta-auringon lämmittävät säteet sekä kuolaisilla pusuilla höystetyt aamuherätykset. Jatketaan niiden voimalla eteenpäin elämässä ilman sen suurempia odotuksia tulevaisuudelta.


Kommentit

  1. Tutun kuuloisia tunteita ja ajatuksia. Samoja on tullut itse käytyä läpi silloin, kun Voltin lopettamispäätös konkretisoitui. Tsemppiä teille asioiden prosessointiin!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut mukavasta kämpästä ja lenkkimaastoista! Ja jaksamista muutos- ja terveysasioiden prosessointiin <3 Onneksi voitte kuitenkin nauttia metsälenkeistä niin kauan kuin mahdollista <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti