Mä en jaksa enää tapella

Nimittäin näiden terveyshuolien kanssa. Kujeella tuli epilääkekokeilun lopettamisen jälkeen oireet takaisin ihan rytinällä. Se tuntuu oireilevan päivittäin, vähintään yhtä paljon kuin ennen lääkityskokeilun aloittamista. Mä en ajatellut, että joudun tähän tilanteeseen, joudun oikeasti pohtimaan mitä teen sen tulevaisuuden suhteen. Mä en ajatellut, että siitä lääkkeestä olisi mitään tehoa meidän tilanteeseen. Toisin kuitenkin kävi ja joudun nyt punnitsemaan pysyvän lääkityksen hyötyjä ja haittoja sekä omista unelmista luopumista. Eikö tosiaan tästäkään koirasta tule sitä hartaasti toivomaani harrastus- ja kisakoiraa?

Toinen pohdinnanalainen asia on se, mitä lähtisin vielä tutkimaan Kujeen tilanteessa. Onko järkevää suunnata pään magneettikuviin seuraavaksi, pitäisikö silmät käydä tutkituttamassa vielä laajemmin, pitäisikö verikokeita uusia tai miettiä sydämen toiminnan puutteita oireiden taustalla? Pitäisikö vaan hyväksyä näillä tiedoilla diagnoosiksi idiopaattinen epilepsia ja elää sen kanssa? Kukaan ei tunnu tietävän, eikä kukaan osaa antaa meille oikeita vastauksia. Oireiden pohtiminen ja seuraaminen stressaa, turhauttaa, suututtaa ja surettaa. Miksi? Ihan oikeasti miksi pitää olla tällaisessa tilanteessa näiden koirien kanssa? En mä ole tätä halunnut.

Positiivisena uutisena voin hehkuttaa kuitenkin sitä, miten meidän elämä helpottui kertaheitolla, kun saatiin tehtyä muutto Akaalle viime viikolla. En ole tainnut kertaakaan reilun viikon aikana törmätä yhteenkään naapuriin koirien kanssa, eikä olla yhtäkään koiraa tai ihmistä jouduttu ohittamaan lenkeillä. Peuroja ja jäniksiä on kyllä tullut sitäkin enemmän vastaan, mutta niiden olemassaolo täytyy nyt vaan hyväksyä ja oppia elämään sovussa. Täällä on niin ihana maaseudun rauha ja Kuje tuntuu paljon rennommalta tässä ympäristössä. Jotenkin sen onnellisuuden voi aistia noista koirista, eikä omassakaan viihtymisessä ole toistaiseksi ollenkaan valittamista. Vihdoin useiden kuukausien selviytymisen ja sopeutumisyritysten jälkeen tuntuu todella hyvältä. Nyt voi sanoa, että ollaan taas oikeasti kotona.