Miksi koira puree?

Katriina Tiira oli viime viikon sunnuntaina Ylöjärvellä luennoimassa ja huomasin paria päivää aiemmin, että aggressiivisuusluennolle olisi vielä tilaa ja oma kalenteri näytti tyhjää sille päivälle. Aiheena koiran aggressiivisuus on mielenkiintoinen, ja en ole siihen liittyvällä luennolla ollut aiemmin. Itse on tullut paljon pohdiskeltua monia asioita aiheen tiimoilta kahden hyvin eri tavoin reaktiivisen koiran omistajana. Tässä siis omien muistiinpanojen pohjalta pohdintaa aggressiivisuudesta.

Niin kuin ihmisilläkin, mielletään koirillakin viha yhdeksi perustunteista. Luonnossa elävillä eläimillä aggressiivisuus on yksi elämän perusedellytyksiä. Koiran aggressiivisuus lyhykäisyydessään tarkoittaa taipumusta reagoida aggressiivisesti tietyissä tilanteissa. Se voi näyttäytyä murisemisena, näykkäisyinä tai puremisena. Koira voi ilmentää aggressiivisuuttaan myös haukkumalla. Eri tilanteissa koiran toimintaan vaikuttaa aiemmat kokemukset, tunnetila, persoonallisuus (ja geenit) sekä tilanne itsessään hyötyineen ja haittoineen. Näiden pohjalta koira käyttäytyy tilanteessa valitsemallaan tavalla.

Koirien persoonallisuus alkaa rakentua jo kohdussa geenien avuin. Syntymän jälkeen pentulaatikkokokemukset nousevat isoon rooliin koiran persoonallisuuden kehittymisen ja varhaisten kokemusten muokkaajana. Luovutusiän jälkeen pentu alkaa keräämään kokemuspankkiansa erilaisista kohtaamisista toisten koirien kanssa ja nämä kokemukset osaltaan muovaavat pennun persoonallisuutta ja toimintaa. Sosiaalistamisella ei ole nähty suoraa yhteyttä koiran aggressiivisuuden kanssa, mutta pennun suojaaminen negatiivisilta kokemuksilta on silti avainasemassa. Osa koirista kestää negatiivisia ja pelottavia kokemuksia toisia paremmin, mutta hiukan pehmeämmillä pennuilla voi riittää yksikin ikävä kokemus aikaansaamaan epävarmuuden ja pahimmillaan aggressiivisen käytöksen tietyissä tilanteissa.

Koiran joutuessa tappeluun toisen koiran kanssa syntyy jokaisesta yhteenotosta winner/loser -efekti. Tappeluiden "voittaminen" pönkittää koiran itsetuntoa ja se saattaa madaltaa tappelukynnystä tulevaisuudessa. Toisaalta maalaisjärjelläkin voi ajatella, miten jatkuva "turpaan saaminen" alkaa vaikuttaa koiraan ja sen käytökseen toisia koiria kohdatessa. Tämän vuoksi ei tulisi ajatella, että antaa nuorten koirien rauhassa selvittää välinsä ja ottaa mittaa toisistaan.

Kaikki kuvat Jenny Piittisen käsialaa

Puhuttaessa koiran aggressiivisuudesta tulisi täsmentää mistä aggressiivisuuden muodosta puhutaan. Koira voi olla aggressiivinen toisille koirille, niin vieraille kuin tutuillekin. Koira voi myös osoittaa aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan tai toisaalta koira voi olla aggressiivinen  vain omistajaa tai muita perheenjäseniä kohtaan. Nämä voivat esiintyä myös yhdessä, mutta monesti esimerkiksi koira-aggressiivisiksi leimatut "tasitelukoirarodut" ovat todella ihmissosiaalisia. Monesti koira-koira-aggressiivisuus saattaa ilmaantua vaan tietyntyyppisiä tai samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan. Koira-koira-aggressioon vaikuttaa myös koiran alkuperäinen käyttötarkoitus ja perimätekijät.

Aggressiivinen käytös jaotellaan myös sen mukaan, mikä on koiran motiivi käytökseen, eli miksi koira käyttäytyy aggressiivisesti:

• Pelko. Motivaattoreista yleisin on pelko. Pelkoaggressiivisuus saattaa ilmentyä monin tavoin, jonka vuoksi käytöstä on välillä vaikea tunnistaa pelon aiheuttamaksi. Kuitenkin suuri osa aggressiivisista koirista pohjimmiltaan pelkää tai on epävarmoja, vaikka käytöstä äkkiseltään analysoitaessa koira näyttäisi kaikkea muuta kuin pelkäävältä. Pelokas koira haluaa tilaa ympärilleen ja oppii nopeasti, miten ihmisestä/koirasta pääsee eroon, esim. murisemalla ja näyttämällä hampaita. 
• Reviirin/resurssin puolustus. Reviirin puolustus ilmenee voimakkaimmin vasta sukukypsyysiän jälkeen, mutta resurssiaggressiota on nähtävillä jo pikkupennuilla. Jotkut rodut ovat jalostettu suojelemaan reviiriään ja käytös on niille "luontaisempaa". Resurssiaggressiivisuus voi ilmetä tarpeena puolustaa esim. ruokaa, luita, leluja, makuupaikkaa, omistajan huomiota jne. mitä vaan, minkä koira kokee itselleen arvokkaaksi. 
• Dominanssi/impulssiaggressio. Dominanssiaggressiosta on puhuttu pitkään ja "vanhan linjan harrastajat" ovat varmasti edelleenkin sitä mieltä, että koira yrittää haastaa omistajansa aggressiota osoittamalla ja pyrkiä laumanjohtajan paikalle. Laumanjohtajuusteoriasta ei tarvitse tässä yhteydessä puhua sen enempää, mutta Katriina totesi, että ihmisten ja koirien muodostamissa laumoissa syntyy kaikesta huolimatta jonkinlainen hierarkia. Se ei kuitenkaan kerro sitä, onko dominanssiaggressiota oikeasti edes olemassa. 
• Saalistus/leikki. Esimerkkinä tästä paimenkoiran liikkuvan ärsykkeen jahtaaminen ja näykkääminen.
• Maternaali. Koiran käytös voi myös muuttua raskauden ja pentujen syntymän myötä, joten sen mahdollisuuteen tulisi varautua tiinen koiran kohdalla.
• Perimä. Perimä näyttäisi melko kiistattomasti jossain määrin vaikuttavan koiran aggressiiviseen käytökseen. Tähän liittyen myös eri roduilla on eriasteinen kynnys aggression ilmentämisessä. Ihmisten kanssa yhdessä työskentelyyn jalostetut rodut herkemmin kääntyvät esim. pelosta aggressioon (vaikkapa noutajat). Perinnöllisyysasteet myös vaihtelevat aggressiivisuuden osalta. 
• Kipu & sairaudet. Jos koira reagoi epänormaalin voimakkaasti pieneenkin ärsykkeeseen, tulisi kivun tai sairauksien mahdollisuus poissulkea. Etenkin silloin, jos aiemmin ns. hyväntuulinen koira muuttuu lyhyessä ajassa aggressiiviseksi. Tutkitusti aggressiivista käytöstä koirilla aiheuttaa ainakin epilepsia ja muut neurologiset ongelmat, kasvaimet ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
• Kokemukset. Näistä olikin jo ylempänä puhetta, mutta summa summarum kaikilla aiemmilla kokemuksilla (negatiivisilla ja positiivisilla) on vaikutusta koiran motivaatioon reagoida aggressiivisesti.
• Tilanne. Esimerkkinä koko "lauman" hyökätessä yhden vieraan koiran kimppuun. Silloin tilanne on saattanut saada alkunsa kahden koiran välisestä keskinäisestä rähinästä, mutta muut yhtyvät mukaan tappeluun tilanteen eskaloituessa. 
• Uudelleen suunnattu aggressio. Tässä on kyse siitä, että koira esim. turhautuu hihnassa syystä x ja puree omistajaa käteen tai koirien ollessa tarhassa ja yhden alkaessa haukkumaan ärsykettä y, puree koira haukkuessaan ja kiihtyessään vieressä seisovaa koiraa. Koira siis kohdistaa aggressionsa uudelleen, yleensä lähimpänä olevaan ihmiseen tai toiseen koiraan. 

Voiko aggressiivisuutta sitten kouluttaa pois? Vastaus vaikuttaa riippuvat paljon aggression syystä ja motiiveista. Koira-koira-aggressiossa hihnarähisijöille ohitusten opettaminen melko helppoa, mutta aidon sosiaalisuuden opettaminen melko vaikeaa. Eli tilanne, jossa aiemmin vieraskoira-aggre tulisi jatkossa rennosti ja hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa on melko epätodennäköinen. Ihmiseen kohdistuvan aggressiivisuuden osalta vaikuttaa se, mikä on koiran motivaatio aggressiivisuudelle, mitkä vaatimukset koiran käytökselle asettaa ja miten paljon koiran perimällä on vaikutusta aggressioon. Koiralle voi tietenkin opettaa paljon tukitaitoja vaikeista tilanteista selviämiseen, mutta lähtökohtaisesti epäsosiaalisesta koirasta ei välttämättä koulutuksellisilla vippaskonsteilla leivota sosiaalista yksilöä. Vaatimukset täytyy siis asettaa realistisiksi ja reiluiksi koiraa kohtaan. Ihmisaggressiivisuudessa ikävää on se, että kerran puremaan päässyt koira puree usein uudelleen ja miksipä se ei pätisi myös muihin aggressiivisuuden muotoihin..?

Monesti kuulee puhuttavan kastroinnista pika-apuna ärhäköille uroskoirille, mutta tutkimusten mukaan kastrointi lisää koiran pelokkuutta, joten pelosta johtuvaan aggressiivisuuteen sitä ei kannata pitää apukeinona. Aggressiivisilla koirilla tyypillisiä luonteenpiirteitä on voimakas reagointi erilaisiin ärsykkeisiin ja reaktiivisuus ylipäänsä. Tutkimusten mukaan rankaisu koulutusmenetelmänä altistaa aggressiivisemmalle käytökselle ja lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että koiran purruiksi yleisimmin päätyy miehet ja lapset. Melko ikävää faktatietoa on se, että Suomessa vuosien 1998-2016 välillä on tapahtunut 22 ihmisen kuolemaan johtanutta koirahyökkäystä. Mielenkiintoista oli myös kuulla, että muiden eläinlajien tutkimuksista on selvinnyt, että rohkeimmat ja uteliaimmat yksilöt ovat aggressiivisempia. Monilla lajeilla aggressiivisilla yksilöillä myös perusaineenvaihdunta vilkkaampaa. Koirilla on taas todettu se, että ihmisiä purreilla koirilla on alhaisempi sykevälivaihtelu, mutta siitä nyt ei välttämättä pysty tekemään yhtään mitään johtopäätöksiä.

Mielestäni aggressiivisia koiria pitäisi yrittää ymmärtää, eikä vaan leimata käytöksensä vuoksi. Ei yksikään koira tieten tahtoen halua käyttäytyä hankalasti, vaan taustalla piilee monia syitä, jotka eivät aina ole selkeästi esillä. Koira toimii aina kannattavimmaksi kokemallaan tavalla tilanteessa, joka jollain tavalla tuntuu koirasta uhkaavalta. Jossain määrin aggressiivisuus on koiralle täysin luontaista, vaikka sitä pidetäänkin monesti ei-toivottuna ominaisuutena.

Hyvänä esimerkkinä voisin pitää Elliä, joka on äärimmäisen sosiaalisesti lahjakas ja hyväntahtoinen toisten koirien kanssa. Elli on kaikesta huolimatta kuitenkin ajautunut muutamaan tappeluun elämänsä aikana ja tiedän, että se tarvittaessaan puolustaa itseään tai tärkeää resurssiaan melko sinnikkäästikin. Silti en pitäisi sen kynnystä reagoida aggressiolla liian haitallisena, vaikka sen rähinät ovat ihmisen silmissä ihan turhia olleetkin. En myöskään uskoisi sen missään tilanteessa kajoavan ihmiseen aggressiivisesti, vaikka se voisi ihmispelkonsa puolesta niin toimiakin. Siitä huolimatta senkin kohdalla ajattelen aina, että never say never. Voin vain todeta, ettei se ole koskaan ketään purrut, mutta en voi taata etteikö se ikinä missään tilanteessa niin toimisi.

Kujeella taasen aggressiokynnys on matala, joka on tuonut omat haasteensa elämään. Monesti ihan huvittaa, miten olen joskus ajatellut Ellin olevan haastava reaktiivisuutensa kanssa, mutta Kuje on ollut ihan täysin potenssiin kymmenen. Kuje ei ole yhtä häiriöherkkä kuin Elli, vaan pääsääntöisesti melko tasainen, mutta sitten kun kuppi menee nurin, se tosiaan menee nurin. Kuje on myös melko vähäeleinen, eikä se esimerkiksi hirveästi murise tai osoita muitakaan varottavia eleitä. Kuje on aina ollut todella tarkka resursseistaan ja ensimmäisen kerran se rähähti Ellille luustaan varmaan 9-viikkoisena. Nykyään kotona omien koirien keskuudessa resurssiaggressiivisuus tulee esiin vain ajoittaisena murinana ja pitkinä katseina, "jäätymisenä", jos Kuje kokee Ellin olevan liian lähellä jotakin tärkeää resurssia (eli yleensä rustoluuta).

Vieraampia koiria en kyllä edes kutsuisi meille sisätiloihin kyläilemään, sillä se tietäisi ihan turhia ongelmia. Kodin ulkopuolella minä ja minun huomio on Kujeelle ehkä se pahin resurssi, eikä se yhtään siedä vieraita koiria minun iholla. Kuje ei ole resurssiaggreaan onneksi osoittanut koskaan ihmisiä kohtaan, mutta reviiritietoinen se on. Vieraat ihmiset ovat välillä sille muutenkin tosi pahoja, ennen kuin se pääsee tutustumaan ja rentoutumaan. Toisinaan esim. eläinlääkärissä se menee suoraan pussailemaan eläinlääkärin, haistelemaan sen suunpielet ja tutkimaan kasvoja nenä pitkänä, mutta meille kotiin tulevat ihmiset on asia erikseen.

Nykyään luotan Kujeeseen jo aika paljon ja osaan lukea siitä, milloin sitä voi päästää moikkaamaan vieraita ihmisiä. En pitäisi sitä siinä mielessä arvaamattomana, että se ihmiseen kävisi kiinni ilman varoitusta, mutta sen jo jollekkin räyhätessä, en kyllä lähde kokeilemaan onneani. Välillä etenkin toiset koiraharrastajat sanovat, että voi se tulla moikkaamaan ja toteamaan, että turhaanpahan rähisi. Itse kuitenkin tiedostan riskit ja tiedän, että niissä tilanteissa sen jo vauhkotessaan puremiskynnys on alhainen. Se on myös joskus uudelleen suunnannut aggressionsa ja napsassut Elliä räyhätessään jollekkin ihan muulle hihnassa.

Kujeen kanssa elämä on jo tämän lyhyen alkutaipaleen ajan ollut aikamoinen oppimisen matka koiran aivotuksiin. Olen ihan eri tavalla oppinut lukemaan koiria ja reagoimaan tietynlaisiin vihjeisiin, joka on toisaalta todella huikeaa. Uskon ja todella toivon, että seuraavien koirien kohdalla yhteinen taival on vähemmän monimutkaista, koska olen oppinut kahden koiran kohdalla jo niin paljon asioita, joita ei olisi tullut mieleenkään ennen näitä yksilöitä. Elämä etenkin Kujeen kanssa opettaa joka päivä niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Voisi taas kerran todeta kliseisesti, ettei aina saa sellaista koiraa jonka olisi toivonut, vaan sellaisen jota eniten tarvitsee. Näitä parempia opettajia minulla ei voisi varmastikaan olla.