Mikä vialla?

Marraskuussa Kuje oli yhden viikon aikana parina iltana juuri nukkumaanmennessä todella outo. Se kyyhötti istualtaan pimeän makuuhuoneen nurkassa ja tuijotti jonnekkin tyhjyyteen. Koitti mennä makuulle muutaman kerran, mutta nousi heti takaisin istumaan ja tuijottamaan. Koitin houkutella sitä luokse ja saada sen liikkumaan, mutta tuloksetta. Kun se päästettiin makuuhuoneesta ulos, se meni keskelle olohuonetta poissaolevan näköisenä seisoskelemaan. Siitä sitä ei saanut houkuttelemalla mitenkään takaisin makuuhuoneeseen, joten muistaakseni otettiin se kantamalla takaisin "nukkumaan" ja samantien Kuje hakeutui nurkkaan istumaan ja sama toiminta jatkui edelleen. Siihen aikaan Kuje nukkui aina makuuhuoneessa portin takana, koska sillä oli vielä taipumusta nakerrella asioita yön aikana. Muistaakseni katselin toimintaa ainakin 10-15 minuuttia ja koitin saada Kujetta käskytettyä nukkumaan tai keskeyttämään toimintansa, mutta mikään ei auttanut ja lopulta olin itse nukahtanut. Aamulla Kuje oli normaali.

Sama toistui lyhyemmässä mittakaavassa muutaman päivän päästä ja silloin Kuje meni lopulta itse nukkumaan ehkä 5-10 min jälkeen. Olin ihmeissäni käytöksestä ja vitsailin, että nyt on Kujeella "psykoosit tulilla". Ensimmäisen tuijotusepisodin aikana muistan ajatelleeni, että kohta se varmaan kouristaa, joten epilepsia tuli mieleen ensimmäisenä. Ei mennyt kauaa, kun Kuje rupesi lenkeillä heittäytymään jonnekkin puskiin maaten, suostumatta jatkamaan matkaa eteenpäin. Kerran jouduin jopa kantamaan Kujeen kotiin lyhyen loppumatkan. Tätä tapahtui ainoastaan muutamia kertoja juuri treenien jälkeisillä jäähkälenkeillä, joten yhdistin sen kovaan rasitukseen.

Melkolailla samoihin aikoihin marras-joulukuussa Kuje alkoi sisätiloissa tuijottelemaan seiniä aivan kuin näkisi jonkin näkymättömän liikkuvan. Alkuun olin varma, että nyt se keksi bongailla varjoja seiniltä ja kehittää itselleen jonkun hankalan stereotypisen käytösmallin. Tuijotteluita alkoi ilmetä vuorokaudenajasta riippumatta, joten varjoilla ja valaistuksella ei ollut tekemistä toiminnan kanssa. Tässä vaiheessa aloin epäillä Kujeen oireilevan kipua, sillä sen liikkuminen oli pennusta saakka ollut vähän "löysää" (takajalat astuivat monesti käynnissä ristiin) ja se ei ollut edelleenkään oppinut istumaan tai makaamaan normaalisti, vaan jalat sojoittivat minne sattuivat. Veinkin sen heti virallisiin luustokuviin vuoden paukahdettua mittariin. Alkuun mietin, veisinkö sen oireiden vuoksi vai varaisinko vain suoraan ajan virallisiin kuviin ja katsoisin, miltä ne näyttävät. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja ainoana löydöksenä oli LTV1, joka kuvanneen ortopedin mielestä oli syynä liike- ja asento-ongelmiin.

Luuston kokonaisuudessaan melko hyvä tilanne sai mielen hetkeksi rauhallisemmaksi oireilun syynäämisen osalta. Ei kuitenkaan mennyt kuukauttakaan, kun Kujeen kynsivallit räjähtivät käsiin ja niihin kehittyi voimakas tulehdus. Sen lisäksi tassuihin ilmaantui furunkuloosia. Huomasin samoihin aikoihin kiinnittäväni huomiota taas lisääntyneeseen tuijotteluun, joten arvioin tassujen kipuilun olevan syynä tähän. Tassujen tulehdustilan vuoksi Kuje oli kuukauden kortisonikuurilla ja sen loputtua tuijotteluoireet eivät vähentyneet ollenkaan. Aloin epäilemään kipuajastusta oireilun taustalla ja rupesin kirjaamaan tuijotuksia ylös. Vasta oirepäiväkirjaa kirjoittaessani aloin heräämään oireilun tiheyteen. Tuijottelua ilmaantui miltei päivittäin, joskus useita kertoja päivässä. Usein sitä kerti muutamasta sekunnista vajaaseen minuuttiin. Sen sai keskeytettyä puhuttelemalla Kujetta, joten täysin poissaoleva se ei ollut toimintansa aikana. Joskus nimeltä kutsuessani kesken tuijottelun se ei kuitenkaan heti kohdentanut katsettaan, aivan kuin ei olisi oikein hahmottanut mistä ääni tuli.

Tuijotteluiden lisäksi Kuje oli alkanut piehtaroimaan ulkona kovalla lumella todella paljon, jonka lisäksi se hamuili ja puri selkää/kylkiänsä usein. Tassujaan se myös nuoli melko usein tulehduksenkin parannuttua. Kaiken lisäksi sillä ilmeni myös samaan aikaan valeraskausoireita (lähinnä vaan nisät turvoksissa). Kuje oli myös ollut jo pari kuukautta ilmeisen väsynyt, jonka luulin aluksi johtuvan kipeistä tassuista. Treeneissä sillä oli ennen tassusaikkua vireongelmia ja saikun päätyttyäkin muutamissa treeneissä mietin, että miksi ei oikein treeni kulje. Kuje oli myös alkanut yhtäkkiä kävelemään hihnassa rauhallisesti, vaikken ollut tehnyt hihnakäytöksen eteen mitään. Osaltaan ajattelin, että Kuje oli rauhoittunut ensimmäisten juoksujen loputtua vaan todella paljon.

C: Jenny Piittinen

Aloin pistämään ylös kaikki normaalista poikkeavat oireet ja huomasin Kujeen myös rapsuttelevan niskaansa todella usein. Kuje kävi hieronnassa, jossa ilmeni, että kallonpohjan ja niskan lihakset ovat todella jumissa. Kuje oli talven aikana pari kertaa juossut täydestä vauhdista toista koiraa päin, joten ei ole mahdotonta, että jumit olisivat sieltä peräisin. Olin myös pitkään pistänyt merkille, että Kuje läähättelee välillä levossakin todella voimakkaasti. Se oli syksystä kuitenkin mielestäni vähentynyt, joten olin pistänyt sen syksyn muutoksista johtuvan stressin piikkiin. Läähättelyä kuitenkin ilmaantui edelleen aika-ajoin erikoisissa tilanteissa, esim. juuri heräämisen jälkeen. Kaiken ylläolevan lisäksi olen nyt muutamia kertoja ihmetellyt, että Kuje meinaa nukahtaa seisaalleen ja silmät vain painuvat kiinni erikoisissa tilanteissa, esimerkiksi kesken tassujen pesun tai eteisessä lenkin jälkeen omaa kuivausvuoroa odotellessa. Myös eläinlääkärissä verenpainetta mitatessa silmät eivät meinanneet pysyä auki. Kujeella on myös ollut voimakasta reaktiivisuutta ja terävyyttä, joka on ilmaantunut joskus erikoisissakin tilanteissa. Sen olen kyllä laittanut aina tähän asti vaan teini-iän piikkiin.

Oirepäiväkirjaa noin viikon täytettyäni alkoi oma huoli jälleen herätä. Voiko näin monet erilaiset oireet kuittaantua jollain normaalilla vaarattomalla syyllä? Olin Kujeen tassuongelmia eläinlääkärissä hoidatettaessa maininnut ohimennen eläinlääkärille seinientuijottelutaipumuksesta. Siitä eläinlääkäri oli hiukan hämmästynyt ja maininnut, että kannattaisi kyllä tutkituttaa mikä sen taustalla on, jos oireilu jatkuu. Silloinkin vielä epäilin, että se on kuitenkin jotain stereotyyppistä itsensä rauhoittelukäytöstä Kujeelta. Tutkin paljon internetin syövereitä ja etsin kokemuksia samantyylisestä oireilusta. Lähetin Kujeen tuijottelusta videota muutamalle neurologille ja käytöstä pidettiin poikkeavana. Meille suositeltiin neurologisia tutkimuksia sekä laajoja verinäytteitä erilaisten sairauksien poissulkemiseksi. Päätin lopulta soitella taas Finnoon Evidensiaan aikaa Anne Muhleelle, tällä kertaa Kujeen asioissa.

Viime viikon torstaina kävimme Kujeen kanssa Muhlen tutkittavana. Kujeelle tehtiin neurologinen tutkimus ja siitä otettiin verinäytteitä.

"Neurologisessa tutkimuksessa poikkeavaa oli: vasen silmä on herkempi, pitää silmää kiinni pidempään. Luomirefleksi toimii hyvin, ei vain niin nopeasti avaa silmää, silmä värjättiin ja oli fluorescain negatiivinen. Pupillat reagoivat hyvin valoon, fysiologinen nystagmus, uhkausvasteet normaalit. Takajalan askeleet olivat kapeat ja vähän voimattomat, takajalat avautuvat hyvin taakse, raput normaalit, asentotunto ja spinaalirefleksit normaalit, ei arista selkärangan tunnustelua. 

Sydämen auskultaatio rauhassa oli matala 60/min, juoksun jälkeen nousi 88/min, rytminen. 

Voisiko kyseessä olla kohtaus/psychomotorinen/fly snapping -kohtaus?"

Kujeelle aloitettiin kipulääke viikon ajan kokeiluun, vaikka neurologi ei uskonut oireilun selittyvän kivulla. Nyt kipulääkettä on mennyt neljä päivää ja oireilu on jatkunut päivittäisenä siitä huolimatta. Tänään Muhle soitteli labratuloksista, joissa hänen mielestään ei ollut mitään hälyttävän poikkeavaa, joten seuraavaksi olisi luvassa epilepsialääkekokeilu kuukauden ajan. Jos oireet häviävät lääkityksellä, se osoittaisi ainakin oireiden mahdollisen aivoperäisyyden. CT/MRI-kuvausta meille suositeltiin kaikesta huolimatta, olipa epilepsialääkkeellä hyvä vaste taikka ei.

Itse en toivo mitään niin paljoa, kuin että syy oireilulle selviäisi. Vaikka Kuje ei näennäisesti vaikuta itse tuijottelusta hirveän paljoa kärsivän, on jatkuvaa oireilua hermojaraastavaa seurailla. Tälläkin hetkellä keittiössä ruokapöydän ääressä istuessani makailee Kuje olohuoneen keskellä ja vähän väliä katse alkaa harhailla seinissä. Tavallaan toivoisin, ettei ainakaan epilepsialääkkeestä olisi minkäänlaista hoitovastetta oireiluun, mutta se taas tietäisi lisää kysymysmerkkejä oireiden syitä selvitellessä. Vaikka oireilu häviäsikin lääkityksellä, en mistään hinnasta haluaisi Kujeelle pysyvää lääkitystä. Paljon pohdintaa siis luvassa tämänkin asian tiimoilta...