Järjetön jalostus

Pohdinnat ovat omia pohdintojani, osaltaan perustuen Tommy Wirenin luentoon ja Koiranet-jalostustietojärjestelmän tuloksiiin.

Koirien jalostus on muuttunut aikojen saatossa paljon. Jalostusasiat ovat nykyään melko kuuma puheenaihe jalostuksen mennessä monen rodun suhteen hurjaan suuntaan. Joka puolella on keskustelua ylijalostetuista piirteistä, jotka aiheuttavat suurta terveystaakkaa rotujen yksilöille. Vähemmän puhuttaa luonnepuolen jalostus, joka on kuitenkin myös elänyt omaa elämäänsä. Aihetta sivuttiin viime sunnuntaina osallistumallani Tommy Wirenin luennolla reaktiivisista ja impulsiivisista koirista. Luento antoi uutta näkökantaa koirien jalostukselliseen muutokseen luonteiden puolesta.

Etenkin käyttö- ja harrastuspuolen koirien jalostuksessa on nähtävillä suunta entistä kiihkeämpien, nopeampien ja korkeavireisempien koirien käytön suosimisessa. Halutaan lisää näyttävyyttä, voimaa ja vauhtia. Näyttäviä suorituksia arvostetaan eri lajeissa hyvinkin paljon, jopa hyvän tekniikan ja järkevän suorituksen kustannuksella. Kiihkeä ja pätevä harrastuskoira ei kuitenkaan välttämättä ole ihanteellinen arki- tai jalostuskoira. Siinä missä ihmisten elämä on mennyt kiireisempään ja hektisempään suuntaan, on myös koirista tullut vilkkaampia ja impulsiivisempia. Eivätkö nykykoirat kestä normaalia elämää ja arkea vai onko koirien koulutuksessa mennyt jotain pahasti vikaan, kun jokatoinen vastaan tuleva koira tuntuu olevan vähintäänkin remmiräyhä? Luennolla sivuttiin myös  vuosia koiratatarvikeliikettä pitäneen henkilön kommenttia siitä, ettei nykykoiriin uskalla edes vieras ihminen koskea.

Ei voi väittää, etteikö ongelmallisia luonteita ole esiintynyt lainkaan aiemmilla vuosikymmenillä, mutta silloin ajatustapa koiraongelmien suhteen on ollut hyvin erilainen. Saunan takana on hoitunut asiat, jotka eivät olisi päivänvaloa kestäneet. Nykyään ihmiset ovat kiintyneempiä koiriinsa ja sitkeämpiä niiden suhteen. Lisäksi koirakulttuuri on muuttunut hyvinkin paljon siihen suuntaan, ettei aggressiivistakaan koiraa tule lopettaa, vaan ennemmin elinympäristö tulisi muuttaa koiralle suotuisaksi. Voiko sanoa, että nykyään olisi enemmän ongelmakoiria kuin aiemmin? Vaikea sanoa, mutta koirien lukumäärän jatkuvasti noustessa ja jalostusihanteiden muuttuessa ovat erinäiset ongelmat koirien kanssa ainakin enemmän läsnä arkielämässä. Vilkas ja kiihkeä koira todennäköisesti on myös reaktiivisempi kuin rauhallinen ja tasainen koira.

Geneettinen taipumus toimia tietyllä tavalla periytyy. Taipumukset tarvitsevat triggerin niiden aikaansaamiseksi, ne vahvistuvat helposti ja niitä on monesti vaikea hallita, koska ne eivät ole tahdonmukaisia toimintoja. Esimerkkejä tällaisista arjessa näkyvistä toimista ovat mm. saalistamiskäytös, hajuissa pyöriskely, haukkumien ja astuminen. Taipumus toimintaan säilyy aina jollain tasolla hyvästäkin koulutuksesta huolimatta, joka voi hankaloittaa koulutusprosessia ja arkea. Lisäksi koiran käytös on aina yhdistelmä geneettistä ja opittua toimintaa. Wirenin mukaan käytöksen koostuminen voidaan jaotella laji- ja rotuominaisuuksiin (perimä, rotuominaisuudet, tyypilliset käytökset esim. jahtaus), terveydentilaan ja oppimishistoriaan (kasvuympäristö sekä vahviste- ja oppimishistoria). Näihin faktoihin perustuen rotujen jalostukselliset trendit näkyvät vääjäämättä koirien luonteissa ja arjessa pärjäämisessä. Voin osoittaa kaikki sympatiat kasvattajille, jotka koittavat tasapainoilla luonne- ja terveysominaisuuksien välillä välttäen turhia riskejä kummankaan osalta. Ei ole helppoa ei.

Vilkkauden ja nopeuden lisääntyessä luonteissa on nähtävillä jalostuksen toisia lieveilmiöitä myös epäsosiaalisuuden ja arkuuden lisääntyessä. Elli on klassinen esimerkki siitä, mihin suuntaan jalostuksen ei missään nimessä tulisi mennä. Hermoheikko ja varautunut kultainennoutaja, jonka luustokin on kaiken lisäksi melko rikkinäinen. Törmäsin myös taannoin mainokseen vapaista kultsupennuista ja mielenkiinnosta katsoin pikaisesti sukutaulua läpi. Kuvattuja sukulaisia rodussa tuttuun tapaan liian vähän, mutta kuvatuistakin täysin terveitä vain pieni osa. Omaan silmään aivan liian paljon kyynär- ja lonkkadysplasiaa, eikä näinollen  jalostusindekseillä voinut paljoa juhlia. Kyseiselle koiralle syntynyt pentue oli kolmas. Aiemmista pennuista kaksi oli kuvattu, joista toinen etupäästään rikkinäinen. Prosentuaalisesti kuvautista pennuista siis 50% terveitä. Se, jos jokin on omasta mielestäni huolestuttavaa.

Terveiksi kuvatut vanhemmat eivät todellakaan tarkoita = vähäriskinen pentue. Toivoisin jokaisen pennunosatajan perehtyvän sukujuuriin vähän laajemmin, koska niin kauan kun on kysyntää sairassukuisille koirille, niin kauan joku sellaisia myös teetättää. Ensimmäistä koiraa hankkiessa koiranet jalostusindekseineen tuntuu hyvin monimutkaiselta, mutta aivan varmasti tietoa hakemalla ja hiukan syvällisemmällä perehtymisellä voi tuloksia oppia lukemaan paremmin. Monissa roduissa kuvaustilastot ovat myös surullisen pieniä, joka ei auta pennunetsinnässä tai jalostuksellisissa valinnoissa hirveästi eteenpäin. Esimerkiksi Ellin kohdalla kuvattuja sukulaisia oli todella niukasti pentua hankkiessa, joten sinisilmäisenä suurimman luoton terveyteen antoi vanhempien hyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset. Ellin pentuesisarista kuitenkin "onneksi" jopa 5/11 on kuvattu, joka tuntuu paljolta rodun keskiarvoihin nähden. "Epäonneksi" yksikään kuvatuista sisarista ei ole luustoltaan terve...

Itse kehoittaisin ihan kaikkia koiranomistajia katsomaan omaa napaansa pidemmälle ja kuvaamaan myös sen kotikoirasessensä, vaikkei sillä tuntuisi sillä hetkellä olevan omaan elämään minkään näköistä vaikutusta. Jalostus tuntuu etenkin suosittujen rotujen kohdalla menevän jatkuvasti järjettömämpään suuntaan, joten kaikki tieto niin terveys-, kuin luonneominaisuuksista on hyödyksi tulevia koirasukupolvia ajatellen. Minä ainakin haluaisin nauttia tulevaisuudessa terverakenteisista ja tasapainoisista koirista jalostuksen erikoisista suuntauksista huolimatta.