Olin ilmoittautunut Nurmijärvellä pidettävään Vierimaan Jirkan luentoon, jonka aiheena oli koiran stressi ja resilienssi. Samana päivänä, myöskin Nurmijärvellä olisi ollut Tommy Wirenin luento koiran reaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta. Pitkään pohdin kahden mielenkiintoisen aiheen väliltä, mutta päädyin kuitenkin lopulta Jirkan stressiluentoon. Meillä stressi on aika ajankohtainen aihe arjessa, koska Kuje on muuton jälkeen ollut enemmän tai vähemmän stressissä koko ajan. Kujeelle vaikea ympäristö ja reaktiivisuus aiheuttaa paljon stressiä, joka näkyy eri tavoin normaalissa arjessa. Kuje mm. läähättää paljon ilman fyysistä rasitusta, piippailee, haukkuu ja on levoton sisätiloissa, reagoi voimakkaasti ääniin ja muihin ärsykkeisiin sekä muuton jälkeen taantui taas tuhoamisessa ihan pennun tasolle. Tuhoaminen on onneksi taas vähentynyt todella paljon, mutta muut stressin oireet ovat vaihtelevasti esillä arjessa.
Sitten havaintoihin luennolta...
Luennolla käsiteltiin ensin nopeasti stressiä yleisemmällä tasolla. Koirien kokemaa stressiä voidaan jaoitella eri tavoin, esimerkiksi positiiviseen ja negatiiviseen stressiin. Positiivisesta stressistä voidaan puhua myös motivoivana stressinä, sillä se motivoi koiraa toimintaan, vaikka tuntuisikin jännittävältä. Se mahdollistaa koiran sopeutumisen ja on lyhytkestoista, näin ollen parantaen koiran suorituskykyä. Stressi (fysiologisesti ajateltuna stressihormoni kortisoli) on niin koirille, kuin ihmisillekkin välttämätön elämän perusehto. Positiivisessa stressissä ihminen toimii tavallaan koiralle puskurina, mahdollistaen koiran selviämisen tilanteesta. Negatiivista stressiä voidaan kuvata myös toksiseksi stressiksi. Se tuntuu koirasta epämiellyttävältä, eikä näin ollen houkuta toimintaan. Koiran suorituskykyyn se vaikuttaa sitä heikentäen ja tilanteesta tai rasituksesta palautuminen pitkittyy. Negatiivisessa stressissä ei ole ihmisen sosiaalisen tuen puskurivaikutusta ja taistele-pakene-reaktio usein pitkittyy.
Koiran hyvinvointia voi lisätä ja stressiä vähentää koulutuksen avulla. Kuitenkin tutkimustulokset eri koulutusmenetelmien ja stressin yhteyksistä vaihtelevat ja aihetta tulisi tutkia lisää. Negatiivisia kokemuksia ei voi kuitenkaan täysin välttää koirien kanssa eläessä, joten tärkeää olisi opettaa koiralle negatiivisten seurausten hallinta. Koulutuksen näkökulmasta ennakointi ja kontrolli vähentävät koiran kortisolitasoa, esimerkkinä näistä toiminnoista jatkuva palkkaus (koira pystyy ennakoida palkan tulemista). Rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät taas nostavat kortisolitasoa ja lisäävät koiran aggressiivisuutta, mutta tutkimustuloksia tarkasteltaessa stressihormonin ja stressieleiden ilmeneminen koirilla ei ole yksiselitteistä.
Koirien elekieltä käsiteltäessä mieleen jäi erityisesti pienistä yksittäisistä eleistä huomion kiinnittäminen pitkäkestoisempaan käytökseen, koska esim. korvien luimistaminen + läähätys ei ole välttämättä aina huonoa, vaan riippuu paljon käytöksen kestosta ja tilanteesta. Koiralle tulisi antaa aikaa ja tilaa ihmetellä uusia asioita ja tottua niihin. Koiran luonne ja persoonallisuus muovautuvat paljon aikuisikään saakka.
Vaikeiden tilanteiden etenemisen pysäyttäminen niiden eskaloituessa on tärkeä ihmisen tehtävä. Ensiarvoisen tärkeää on opettaa koiralle ihmisen käsittely huolellisesti, koska tätä voi käyttää sosiaalisena puskurina tilantiessa, joissa koira ei muuten pärjää. Esimerkkinä koiran kiinnipitäminen, kääntäminen poispäin ärsykkeestä, kämmenellä poskesta koiran pään ja katseen kääntäminen toiseen suuntaan tai käden asettaminen rintakehälle tulisi olla koiralle miellyttäväksi opetettuja, osaltaan rauhoittavia toimintoja, joita voi käyttää selviytymisen apuvälineinä vaikeissa tilanteissa.
Katsoimme myös kuvia aggressiivisuuden portaista ja akuutista stressivasteesta, josta esimerkkinä "the four Fs of dog fear". Neljä F:ää, eli koiran toiminta hälyttävän tilanteen jälkeen: jähmettyminen, pakeneminen, hyökkääminen ja toimintakyvyttömyys. Näistä on jokaisessa vaiheessa mahdollista selvitä tilanteesta, jolloin uhka on ohi ilman seuraavaan toimintamalliin siirtymistä. Jos koira on kuitenkin oppinut esimerkiksi aina uhkaavassa tilanteessa hyökkäämään, täytyy yksi kerrallaan opettaa koira toimimaan edellisen vaiheen tavoin, jotta toimintatapa pystytään purkamaan. "Negatiiviselta polulta" tarvitaan lukematon määrä helpotettuja positiivisia ja onnistuneita toistoja, jotta päästään "positiiviselle polulle".
Luennon loppuaika painottui resilienssin syynäämiseen käytännön koulutuksen näkökulmasta...
Resilienssi tarkoittaa pitkälti koiran "opittua" sinnikkyyttä, stressaavista vastoinkäymisistä selviämistä. Resilienssi on ainakin osittain piirre ja osa koiran persoonallisuutta, mutta sitä voi myös vahvistaa ja se voi muuttua koiran elämän aikana. Resilienssin muodostumiseen vaikuttaa paljon pennun sosiaalistaminen ja sinä aikana saadut kokemukset, mutta myöhemmässä iässä saaduilla kokemuksilla on myös merkitystä. Negatiiviset tunteet eivät katoa elämästä, mutta resilienssi auttaa stressin kontrolloinnissa ja siitä selviämisessä. Resilienssin vahvuuteen tai heikkouteen vaikuttaa, kuinka usein ikäviä tilanteita ilmenee ja miten ihminen suhtautuu koiraan sekä lisäksi se, miten koira osaa säädellä itseään eri tilanteissa.
Resilienssiin vaikuttaa myös koiralle opetetut käytökset, ja se, mitä käytöstä vahvistetaan. Koiralle tulisi olla opetettuna vahvasti edes kaksi käytösmallia (esim. vierellä kulkeminen ja eteen istuminen ja katsekontaktin pitäminen), joilla se voi jo pärjätä pitkälle erilaisissa tilanteissa. Koirilla resilienssiin vaikuttaa myös opittu avuttomuus tai opittu sinnikkyys ja näiden luomisessa ihmisellä on iso rooli. Koulutuksen näkökulmasta resilienssi on koiran opittua sinnikkyyttä (omalla toiminnalla on merkitystä ja seuraukset ovat positiivisia).
Hyvä suhde koiraan lisää koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvän suhteen luomiseen ihmisen ja koiran välillä liittyy vahvasti arjen taitojen opettaminen ja yleistäminen eri tilanteisiin. Tärkeää on opettaa koira myös rentoutumaan ja erotella koulutuksessa tauot selkeästi. Ihmisen tulee myös reagoida F-ketjun toimintamalleihin ja olla itse vahvistamatta sen osia. Koiran toimintoihin ja omaan aktiivisuuteen voi heittäytyä ja opettaa koira myös keskeyttämään itse tilanteita poistumalla niistä tarvittaessa. Nämä lisäävät koiran hallinnan tunnetta ja vahvistavat sen elämänlaatua ja hyvinvointia. Tärkeää on huomioida myös vastuu koiran hyvinvoinnista koulutuksen yhteydessä, eikä kouluttaa koiraa rikki. Koiran voi saada kipeänäkin toimimaan "moitteettomasti" koulutuksen lopputulemana, mutta ihmisen on oltava koiran etujen asianajajana, jotta koiraa ei vedetä fyysisen tai psyykkisen toimintakykynsä äärirajoille.
Kokonaisuutena luento oli mielestäni melko monipuolinen ja mielenkiintoinen. Jirkasta tykkäsin luennoitsijana paljon ja luennolla oli sopivassa suhteessa tieteellistä ja käytännön näkökulmaa asioihin. Aika paljon oli myös ns. tutumpaa asiaa, mutta luento antoi myös paljon uusia näkökulmia eri asioihin. Luento auttoi taas ymmärtämään Kujetta hitusen paremmin ja lisäsi motivaatiota keskittyä arjen taitoihin ja ongelmiin entistä enemmän. Jokaisen koiraluennon jälkeen tiedonjano ja syvällisempi koiran ymmärtäminen vaan kasvaa entisestään. Tavallaan osaan ehkä jo alkaa asennoitumaan Kujeen haasteisiin mahdollisuutena kehittyä itse kouluttaja paremmaksi.
Sitten havaintoihin luennolta...
Luennolla käsiteltiin ensin nopeasti stressiä yleisemmällä tasolla. Koirien kokemaa stressiä voidaan jaoitella eri tavoin, esimerkiksi positiiviseen ja negatiiviseen stressiin. Positiivisesta stressistä voidaan puhua myös motivoivana stressinä, sillä se motivoi koiraa toimintaan, vaikka tuntuisikin jännittävältä. Se mahdollistaa koiran sopeutumisen ja on lyhytkestoista, näin ollen parantaen koiran suorituskykyä. Stressi (fysiologisesti ajateltuna stressihormoni kortisoli) on niin koirille, kuin ihmisillekkin välttämätön elämän perusehto. Positiivisessa stressissä ihminen toimii tavallaan koiralle puskurina, mahdollistaen koiran selviämisen tilanteesta. Negatiivista stressiä voidaan kuvata myös toksiseksi stressiksi. Se tuntuu koirasta epämiellyttävältä, eikä näin ollen houkuta toimintaan. Koiran suorituskykyyn se vaikuttaa sitä heikentäen ja tilanteesta tai rasituksesta palautuminen pitkittyy. Negatiivisessa stressissä ei ole ihmisen sosiaalisen tuen puskurivaikutusta ja taistele-pakene-reaktio usein pitkittyy.
Koiran hyvinvointia voi lisätä ja stressiä vähentää koulutuksen avulla. Kuitenkin tutkimustulokset eri koulutusmenetelmien ja stressin yhteyksistä vaihtelevat ja aihetta tulisi tutkia lisää. Negatiivisia kokemuksia ei voi kuitenkaan täysin välttää koirien kanssa eläessä, joten tärkeää olisi opettaa koiralle negatiivisten seurausten hallinta. Koulutuksen näkökulmasta ennakointi ja kontrolli vähentävät koiran kortisolitasoa, esimerkkinä näistä toiminnoista jatkuva palkkaus (koira pystyy ennakoida palkan tulemista). Rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät taas nostavat kortisolitasoa ja lisäävät koiran aggressiivisuutta, mutta tutkimustuloksia tarkasteltaessa stressihormonin ja stressieleiden ilmeneminen koirilla ei ole yksiselitteistä.
Koirien elekieltä käsiteltäessä mieleen jäi erityisesti pienistä yksittäisistä eleistä huomion kiinnittäminen pitkäkestoisempaan käytökseen, koska esim. korvien luimistaminen + läähätys ei ole välttämättä aina huonoa, vaan riippuu paljon käytöksen kestosta ja tilanteesta. Koiralle tulisi antaa aikaa ja tilaa ihmetellä uusia asioita ja tottua niihin. Koiran luonne ja persoonallisuus muovautuvat paljon aikuisikään saakka.
Vaikeiden tilanteiden etenemisen pysäyttäminen niiden eskaloituessa on tärkeä ihmisen tehtävä. Ensiarvoisen tärkeää on opettaa koiralle ihmisen käsittely huolellisesti, koska tätä voi käyttää sosiaalisena puskurina tilantiessa, joissa koira ei muuten pärjää. Esimerkkinä koiran kiinnipitäminen, kääntäminen poispäin ärsykkeestä, kämmenellä poskesta koiran pään ja katseen kääntäminen toiseen suuntaan tai käden asettaminen rintakehälle tulisi olla koiralle miellyttäväksi opetettuja, osaltaan rauhoittavia toimintoja, joita voi käyttää selviytymisen apuvälineinä vaikeissa tilanteissa.
Katsoimme myös kuvia aggressiivisuuden portaista ja akuutista stressivasteesta, josta esimerkkinä "the four Fs of dog fear". Neljä F:ää, eli koiran toiminta hälyttävän tilanteen jälkeen: jähmettyminen, pakeneminen, hyökkääminen ja toimintakyvyttömyys. Näistä on jokaisessa vaiheessa mahdollista selvitä tilanteesta, jolloin uhka on ohi ilman seuraavaan toimintamalliin siirtymistä. Jos koira on kuitenkin oppinut esimerkiksi aina uhkaavassa tilanteessa hyökkäämään, täytyy yksi kerrallaan opettaa koira toimimaan edellisen vaiheen tavoin, jotta toimintatapa pystytään purkamaan. "Negatiiviselta polulta" tarvitaan lukematon määrä helpotettuja positiivisia ja onnistuneita toistoja, jotta päästään "positiiviselle polulle".
 |
| https://www.facebook.com/betalebanon/photos/a.82573129969/10150959383569970/?type=3&theater |
Luennon loppuaika painottui resilienssin syynäämiseen käytännön koulutuksen näkökulmasta...
Resilienssi tarkoittaa pitkälti koiran "opittua" sinnikkyyttä, stressaavista vastoinkäymisistä selviämistä. Resilienssi on ainakin osittain piirre ja osa koiran persoonallisuutta, mutta sitä voi myös vahvistaa ja se voi muuttua koiran elämän aikana. Resilienssin muodostumiseen vaikuttaa paljon pennun sosiaalistaminen ja sinä aikana saadut kokemukset, mutta myöhemmässä iässä saaduilla kokemuksilla on myös merkitystä. Negatiiviset tunteet eivät katoa elämästä, mutta resilienssi auttaa stressin kontrolloinnissa ja siitä selviämisessä. Resilienssin vahvuuteen tai heikkouteen vaikuttaa, kuinka usein ikäviä tilanteita ilmenee ja miten ihminen suhtautuu koiraan sekä lisäksi se, miten koira osaa säädellä itseään eri tilanteissa.
Resilienssiin vaikuttaa myös koiralle opetetut käytökset, ja se, mitä käytöstä vahvistetaan. Koiralle tulisi olla opetettuna vahvasti edes kaksi käytösmallia (esim. vierellä kulkeminen ja eteen istuminen ja katsekontaktin pitäminen), joilla se voi jo pärjätä pitkälle erilaisissa tilanteissa. Koirilla resilienssiin vaikuttaa myös opittu avuttomuus tai opittu sinnikkyys ja näiden luomisessa ihmisellä on iso rooli. Koulutuksen näkökulmasta resilienssi on koiran opittua sinnikkyyttä (omalla toiminnalla on merkitystä ja seuraukset ovat positiivisia).
Hyvä suhde koiraan lisää koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvän suhteen luomiseen ihmisen ja koiran välillä liittyy vahvasti arjen taitojen opettaminen ja yleistäminen eri tilanteisiin. Tärkeää on opettaa koira myös rentoutumaan ja erotella koulutuksessa tauot selkeästi. Ihmisen tulee myös reagoida F-ketjun toimintamalleihin ja olla itse vahvistamatta sen osia. Koiran toimintoihin ja omaan aktiivisuuteen voi heittäytyä ja opettaa koira myös keskeyttämään itse tilanteita poistumalla niistä tarvittaessa. Nämä lisäävät koiran hallinnan tunnetta ja vahvistavat sen elämänlaatua ja hyvinvointia. Tärkeää on huomioida myös vastuu koiran hyvinvoinnista koulutuksen yhteydessä, eikä kouluttaa koiraa rikki. Koiran voi saada kipeänäkin toimimaan "moitteettomasti" koulutuksen lopputulemana, mutta ihmisen on oltava koiran etujen asianajajana, jotta koiraa ei vedetä fyysisen tai psyykkisen toimintakykynsä äärirajoille.
Kokonaisuutena luento oli mielestäni melko monipuolinen ja mielenkiintoinen. Jirkasta tykkäsin luennoitsijana paljon ja luennolla oli sopivassa suhteessa tieteellistä ja käytännön näkökulmaa asioihin. Aika paljon oli myös ns. tutumpaa asiaa, mutta luento antoi myös paljon uusia näkökulmia eri asioihin. Luento auttoi taas ymmärtämään Kujetta hitusen paremmin ja lisäsi motivaatiota keskittyä arjen taitoihin ja ongelmiin entistä enemmän. Jokaisen koiraluennon jälkeen tiedonjano ja syvällisempi koiran ymmärtäminen vaan kasvaa entisestään. Tavallaan osaan ehkä jo alkaa asennoitumaan Kujeen haasteisiin mahdollisuutena kehittyä itse kouluttaja paremmaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti