Elli oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa mukana Golden Ringin tokotiimin koulutuksessa. Koulutus oli tällä kertaa kaksipäiväinen ja ilman ulkopuolista kouluttajaa. Se järjestettiin Kana-Areenalla Länkipohjassa. Meille sijainti oli oikein hyvä, 45min ajomatka mahdollisti yöpymiset kotona.
Olin valmistautunut vähän heikoin treenisuunnitelmin ja olin pessimistinä varautunut hirveään härdelliin uudessa hallissa ja isoissa häiriöissä. Päätin kuitenkin tehdä liikkuroidun ALO:n kokonaisuuden (palkaten välissä) ensimmäisenä päivänä ja se oli oikeastaan ihan hyvä valinta. Itselleni sain huomautuksia mm. nopeasta kävelyvauhdista, jota täytyisi vähän himmata. Lisäksi tilanteessa otin itse enemmän häiriötä häiriöistä, kuin Elli, joten siihenkin tulisi kiinnittää huomiota ja rentoutua itse sekä luottaa koiraan vähän enemmän, jotta se voi oppia ja kehittyä. Meillä on niin pitkään ollut se tilanne, etten ole pitänyt Elliä ollenkaan vapaana kimppatreeneissä tai muissa tilanteissa, joissa on koirahäiriöitä, koska ne on olleet ennen niin vaikeita tilanteita. Edelleen olen melko varpaillani sen suhteen, ettei Elli pääse tekemään mitään ei-toivottua, etenkään karkaamaan toisten koirien luokse.
Ellin tekeminen oli ihan kivaa, tilanteeseen nähden se selviytyi oikeastaan tosi hyvin. Viretila oli vähän alhainen, eikä tekeminen ollut kovin näyttävää. Kaikki liikkeet kuitenkin meni ihan hyvin ja Elli suoriutui niistä sekä häiriöstä tasonsa mukaisesti. Seuruuta ollaan tehty liian vähän, etenkin liikkuroituna, ja siinä vähän jätätti ja oli melko väljä. Muut liikkeet menivät paremmin, mutta turhan alhainen viretila näkyi mm. kaukojen vaihdoissa.
Meidän toisessa treenisetissä tehtiin lauantaina paikkistreeniä, koska Elli on kehittänyt lievää paikkisongelmaa ja on kaksissa ulkotreeneissä noussut ylös paikkisrivistöstä nyt syksyllä. Hallissa tätä ongelmaa ei taaskaan tullut ilmi, mutta muiden käskyihin reagoimattomuutta tuli tehostetusti treenattua. Lisäksi ympäristön pälyily ja yleinen levottomuus maatessa on hiukan harmaalla alueella Ellin paikkiksissa, joten lisää koirahäiriöpaikkiksia tulisi tehdä.
Toisena päivänä tiesin Ellin olevan jo alkuunsakin melko väsynyt, koska nykyään tosi harvoin edes treenataan kahtena päivänä peräkkäin normiarjessakaan. Tehtiin kuitenkin ensimmäisessa treenisetissä noudon loppua, koska Ellillä on ollut suuria ongelmia noudon palautuksien kanssa. Ne alkoivat kuitenkin sujumaan ihan yllättävän hyvin juuri kun olin kerennyt avautumaan meidän ikuisuusongelmasta - ettei Elli kykene tulemaan sivulle asti kapula suussa. Tehtiin myös ruututreeniä, jotka menivät hyvin ja ruutu löytyi alustan kanssa sekä ilman. Saatiin siihenkin hyviä kommentteja ja huomioita jatkoa ajatellen.
Tehtiin välissä taas paikkiksia, nyt istumisen muodossa. Sen jälkeen teimme toisessa omassa treenisetissä häiriöluoksetuloja, joita voisi treenata enemmänkin. Elli alkoi olla tosi nuutunut pitkästä viikonlopusta, mutta jaksoi vielä tsempata ja tehtiin ihan loppuun yleistä häiriötreeniä kaikkien koirien ollessa samaa aikaa kentällä. Suurin onnenaihe viikonlopussa oli etenkin se, miten Elli kesti häiriötä, eikä riehaantunut tai karannut käskyn alta kertaakaan. Toinen hieno asia viikonlopussa oli Ellin häkkikäytös. Elli ei ole koskaan elämässään joutunut viettämään noin montaa tuntia häkissä, eikä ole sitä muutenkaan paljoa treenaillut aikoihin. Siellä se kuitenkin otti rennosti kaksi päivää, välillä nukkuen ja välillä vaan hengaillen. Viereisen häkin ääntelevä pentu sai aika ajoin Ellille epätyypillisen kumean murinan aikaiseksi, mutta muuten koko viikonloppu sujui rennossa tunnelmassa, kun mukana oli järkevästi käyttäytyvä ja helppo treenikaveri.
Tällaisia onnistumisia osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun toinen koira on aivan ääripää vastaavissa tilanteissa. Oli pitkästä aikaa ihan hirveän mukavaa viettää laatuaikaa yhdessä Ellin kanssa ja nyt koko alkuviikko onkin mennyt Ellillä palautuessa rankasta viikonlopusta.
 |
| Melkein koko GR tokotiimi Kuva: Mira Järvinen |
Olin valmistautunut vähän heikoin treenisuunnitelmin ja olin pessimistinä varautunut hirveään härdelliin uudessa hallissa ja isoissa häiriöissä. Päätin kuitenkin tehdä liikkuroidun ALO:n kokonaisuuden (palkaten välissä) ensimmäisenä päivänä ja se oli oikeastaan ihan hyvä valinta. Itselleni sain huomautuksia mm. nopeasta kävelyvauhdista, jota täytyisi vähän himmata. Lisäksi tilanteessa otin itse enemmän häiriötä häiriöistä, kuin Elli, joten siihenkin tulisi kiinnittää huomiota ja rentoutua itse sekä luottaa koiraan vähän enemmän, jotta se voi oppia ja kehittyä. Meillä on niin pitkään ollut se tilanne, etten ole pitänyt Elliä ollenkaan vapaana kimppatreeneissä tai muissa tilanteissa, joissa on koirahäiriöitä, koska ne on olleet ennen niin vaikeita tilanteita. Edelleen olen melko varpaillani sen suhteen, ettei Elli pääse tekemään mitään ei-toivottua, etenkään karkaamaan toisten koirien luokse.
Ellin tekeminen oli ihan kivaa, tilanteeseen nähden se selviytyi oikeastaan tosi hyvin. Viretila oli vähän alhainen, eikä tekeminen ollut kovin näyttävää. Kaikki liikkeet kuitenkin meni ihan hyvin ja Elli suoriutui niistä sekä häiriöstä tasonsa mukaisesti. Seuruuta ollaan tehty liian vähän, etenkin liikkuroituna, ja siinä vähän jätätti ja oli melko väljä. Muut liikkeet menivät paremmin, mutta turhan alhainen viretila näkyi mm. kaukojen vaihdoissa.
Meidän toisessa treenisetissä tehtiin lauantaina paikkistreeniä, koska Elli on kehittänyt lievää paikkisongelmaa ja on kaksissa ulkotreeneissä noussut ylös paikkisrivistöstä nyt syksyllä. Hallissa tätä ongelmaa ei taaskaan tullut ilmi, mutta muiden käskyihin reagoimattomuutta tuli tehostetusti treenattua. Lisäksi ympäristön pälyily ja yleinen levottomuus maatessa on hiukan harmaalla alueella Ellin paikkiksissa, joten lisää koirahäiriöpaikkiksia tulisi tehdä.
Toisena päivänä tiesin Ellin olevan jo alkuunsakin melko väsynyt, koska nykyään tosi harvoin edes treenataan kahtena päivänä peräkkäin normiarjessakaan. Tehtiin kuitenkin ensimmäisessa treenisetissä noudon loppua, koska Ellillä on ollut suuria ongelmia noudon palautuksien kanssa. Ne alkoivat kuitenkin sujumaan ihan yllättävän hyvin juuri kun olin kerennyt avautumaan meidän ikuisuusongelmasta - ettei Elli kykene tulemaan sivulle asti kapula suussa. Tehtiin myös ruututreeniä, jotka menivät hyvin ja ruutu löytyi alustan kanssa sekä ilman. Saatiin siihenkin hyviä kommentteja ja huomioita jatkoa ajatellen.
Tehtiin välissä taas paikkiksia, nyt istumisen muodossa. Sen jälkeen teimme toisessa omassa treenisetissä häiriöluoksetuloja, joita voisi treenata enemmänkin. Elli alkoi olla tosi nuutunut pitkästä viikonlopusta, mutta jaksoi vielä tsempata ja tehtiin ihan loppuun yleistä häiriötreeniä kaikkien koirien ollessa samaa aikaa kentällä. Suurin onnenaihe viikonlopussa oli etenkin se, miten Elli kesti häiriötä, eikä riehaantunut tai karannut käskyn alta kertaakaan. Toinen hieno asia viikonlopussa oli Ellin häkkikäytös. Elli ei ole koskaan elämässään joutunut viettämään noin montaa tuntia häkissä, eikä ole sitä muutenkaan paljoa treenaillut aikoihin. Siellä se kuitenkin otti rennosti kaksi päivää, välillä nukkuen ja välillä vaan hengaillen. Viereisen häkin ääntelevä pentu sai aika ajoin Ellille epätyypillisen kumean murinan aikaiseksi, mutta muuten koko viikonloppu sujui rennossa tunnelmassa, kun mukana oli järkevästi käyttäytyvä ja helppo treenikaveri.
Tällaisia onnistumisia osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun toinen koira on aivan ääripää vastaavissa tilanteissa. Oli pitkästä aikaa ihan hirveän mukavaa viettää laatuaikaa yhdessä Ellin kanssa ja nyt koko alkuviikko onkin mennyt Ellillä palautuessa rankasta viikonlopusta.
Kommentit
Lähetä kommentti