Olimme viime viikonlopun reissussa Nurmijärvellä vanhempieni luona. Lauantaiaamuna lähdimme äitini kanssa metsälenkille ihastelemaan auringonnousua ja kirkasta pakkasaamua. Kuje juoksi riistanhajujen perässä pää kolmantena jalkana metsässä, ja sisälle tultaessa huomasin, miten Kujeen toinen etutassu oli veressä. Tassua tarkemmin tutkaltaessa huomasin, että Kujeen vasemmassa silmässäkin on jotain outoa. Näytti kuin silmässä olisi vain pieni roska, mutta tämä "roska" ei liikkunutkaan mihinkään. Puhdistimme Kujeen tassun, josta ei mitään selkeää reikää löytynyt ja verenvuotokin oli jo lakannut. Tämän jälkeen silmään paneutuessa huomasin, kuinka sarveiskalvolla olisi jonkin sortin vekki tai naarmu.
Hetken viestittelin ja soittelin kavereille, joilla on silmävammoista enemmän kokemusta ja sen jälkeen otimme suunnaksemme Tammiston Evidensian päivystyksen. Paikan päällä ei onneksi tarvinnut pitkään odotella, vaan pääsimme melko nopeasti eläinlääkärin tutkittavaksi. Olin jo varautunut Kujeen epäilevään ja epävarmaan käytökseen silmiin kajoavaa eläinlääkäriä kohtaan, mutta bordercolliehin hyvin tottunut eläinlääkäri ei epäilyttänytkään Kujetta ollenkaan ja silmien tutkiminen meni sujuvasti.
Eläinlääkäri havaitsi tutkimuksessa vierasesineen vasemmassa silmässä ja se täytyi poistaa. Kujeella oli kulunut aamuruoasta vain pari tuntia, mutta koiran rauhoittaminen oli toimenpiteen onnistumisen kannalta kaikkein järkevin vaihtoehto. Niinpä Kuje sai piikkiä pakaraan ja pääsi taas maksetuille unille. Toimenpide sujui hyvin ja silmän sarveiskalvolta poistettiin heinänpalanen. Kuje sai kotiinviemisiksi eläinlääkäriltä kahdet silmätipat, kipulääkettä ja voipuneen hoipertelevan olon. Silmää täytyy käydä viikon kuluttua näyttämässä kontrollissa silmiin erikoistuneella eläinlääkärillä.
 |
| Jotenkin niiiin bortsumaista nukahtaa ryhdikkääseen makuuasentoon |
Kuje ei ole itse oireillut silmävammaansa pientä siristelyä enempää. Toiset silmätipat jo loppuivat, enkä usko kipulääkkeellekään olevan enää huomenna tarvetta. Enää siis menee vain tipat ehkäisemään silmän tulehtumista, sillä toimenpiteen jäljiltä silmässä on viiltohaava ja silmän infektioriski on tästä syystä kohonnut. Toivottavasti paraneminen jatkuu mallikkaasti, eikä silmäkontrollissakaan olisi mitään erikoisuuksia. Kujeen kanssa en voisi olla tyytyväisempi koiravakuutuksen olemassaoloon, sillä tämäkin lauantainen aamulenkki tuli 350 euron hintaiseksi. Onneksi vakuutus korvaa tästä valtaosan. Tällaisia vaan sattuu välillä, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä. Onneksi ei sentään jalka mennyt poikki tai silmä puhjennut kokonaan, koska silloin toipuminen ja kuntoutuminen olisi ollut hyvin työlästä.
Kommentit
Lähetä kommentti