Lähdettiin sunnuntai-iltapäivänä ajelemaan Jennyn kanssa kohti Keski-Suomen kansallispuistoja, ajatuksena päästä mahdollisimman lähelle Etelä-Konnevettä ja yöpyä teltassa ensimmäinen yö. Tarkoituksena oli aluksi ottaa mukaan molemmat koirat, mutta päädyin lopulta jättämään Ellin kotiin reissusta. Kaunis auringonpaiste ja uhkaavasti laskeutuva aurinko saivat meidät hetken mielijohteesta kurvaamaan pois ysitieltä jo Isojärven kansallispuiston kohdalla. Telttapaikan etsiminen ja teltan pystyttäminen pilkkopimeässä ei tällä kertaa houkutellut, joten päätimme valita yöpaikan melko läheltä Isojärven kansallispuiston parkkipaikkaa.
Leiripaikkamme olikin oikein kaunis niemenkärki, jossa ruska komeili vasten peilityyntä järveä. Kerkesimme juuri pystyttää teltat ennen pimeää ja samalla viimeiset kanssaretkeilijät lähtivät jatkamaan matkaansa nuotiopaikalta. Saimmekin nauttia omasta rauhasta oikein kunnolla koirien viihdyttäessään itseään ja toisiaan koko illan kestäneellä leikkimisellä. Pakkasta oli lupailtu yöksi jo -4 astetta ja sen huomasi myös viilenevässä illassakin.
Illalla vetäydyimme Kujeen kanssa omaan telttaan varustautumaan yötä varten. Kujeelle puin Ellin fleecehaalarin ja siihen päälle peruspompan. Itse kaivauduin kahteen päällekkäiseen kolmen vuodenajan makuupussiin, jotka osoittautuivat oikein sopivaksi lämmikkeeksi itselleni. Kuje oli hiukan levoton yöllä ja käytinkin sitä pissalla ja jaloittelemassa jossain vaiheessa yötä. Luulen, että Kuje oli vähän kylmissään, vaikkei näyttänyt tärisevän, eikä edes hakeutunut minun lähelle teltassa. Kaikenkaikkiaan yö kuitenkin sujui mukavasti molempien ensimmäiseksi pakkastelttayöksi ja voisin ehdottomasti lähteä tuollaiseen pikkupakkaseen uudestaankin nukkumaan.
Seuraavana aamuna suuntasimme auton kohti Etelä-Konnevettä, jossa tarkoituksena oli kiertää joku päiväretkeksi soveltuva reitti. Saavuimme rauhallisen matkantekomme vuoksi perille vasta iltapäivällä, joten houkuttelevin reitti - n. 15 kilometrin kolmen vuoren vaellus jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Reitiksi valikoitui vajaan viiden kilometrin kalajan kierros, jonka kerkesimme oikein hyvin kulkemaan ennen piemeää rauhallisesti välillä kuvaillen.
Sää ei ollut enää yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä tai aamulla ja vettä tihkutteli tulemaan muutamia kertoja reitin aikana. Reitti ei ollut myöskään mikään helppokulkuisin korkeuserojen, liukkaiden kallioiden ja juurakoiden vuoksi, ja tässä kohtaa olin todella helpottunut, että matkassa oli vain yksi koira. En olisi varmasti ehjänä selvinnyt reitiltä kahden hihnassa kulkevan koiran kanssa, koska yksikin koira aiheutti välillä pieniä vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä. Muutaman jyrkän laskun Kuje kulkikin vapaana turvallisuussyistä.
Maisemat Etelä-Konnevedellä olivat huikeat ja ruska-aika teki kunniaa kansallispuistolle. Iso suositus, jos hienot maisemat ja kallioille kapuaminen kiinnostaa hiukan Kolia eteläisemmässä Suomessa. Tänne täytyy joskus palata uudestaan kolmen vuoren vaellukselle! Alkuillasta auto starttasi Etelä-Konnevedeltä kohti Joutsan Rutalahtea ja pakkasyön jälkeen luksukselta tuntuvaa mökkimajoitusta.
Saavuimme perille vasta illan pimeydessä, mutta jo heti paikanpäällä huomasi, että mökki oli oikea löytö hinta-laatusuhteeltaan. Pääsimme ilmalämpöpumpun lämmittämään mökkiin suoraan lämmittämään saunaa, sinne jo valmiiksi kannetuilla puilla. Koirat pääsivät purkamaan autossa ladatut akkunsa pihamaalla juostessa. Nyt tosin koirien leikistä alkoi jo näkymään pieni kisaväsymys ja pitkäpinnaisuuden puute. Mökkiyö sujui kuitenkin oikein rattoisasti ja aamulla sai herätä uuteen päivään hyvin levänneenä.
Pakkasimme taas heti aamusta tavaramme ja tällä kertaa suuntasimme kohti Leivonmäen kansallispuistoa, joka oli lyhyen ajomatkan päässä mökistä. Leivonmäellä kuljimme mäyränkierroksen, tehden ylimääräistä mutkaa mm. joutsniemeen. Mukana meillä oli lounastarvikkeet, kattilat ja makkarat, mutta taukopaikalle pysähtyessämme oli ilma niin tuulinen, ettemme saaneet edes nuotiota syttymään. Niinpä jatkoimme matkaamme taukopaikalta nälkäisinä kohti loppureittiä ja parkkipaikkaa. Matkaa tältä päivältä kertyi n. 7-8km verran, mikä oli lopulta ihan sopiva matka etenkin syömättömyyteen nähden.
Keskipäivän taittuessa iltapäiväksi jätimme kansallispuistot taaksemme ja nälkäisinä suuntasimme kohti lähintä huoltoasemaa. Pääsimme Jennyn kyydissä kotiovellemme alkuillasta kolme uutta kansallispuistoakokemusta rikkaanpana - tyytyväisinä, mutta jo väsyneinä reissusta. Hellyyttävintä kotiinpalussa oli omien koirien aito jälleennäkemisen reimu. Siskoksilla oli selvästi ollut hirveä ikävä toisiaan ja tämä taas kerran osoittaa sen, miten ihminen ei koskaan pysty tarjoamaan koiralle täysin samanlaista seuraa ja suhdetta, kuin toinen vertainen. Taas kerran oli kyllä hirveän onnistunut reissu meidän monipuoliseen kokoonpanoomme nähden: kaksi nuorta naista, vauva ja kaksi "vahtivaa susikoiraa" herättivät välillä hilpeyttä kanssaretkeilijöissä.
Leiripaikkamme olikin oikein kaunis niemenkärki, jossa ruska komeili vasten peilityyntä järveä. Kerkesimme juuri pystyttää teltat ennen pimeää ja samalla viimeiset kanssaretkeilijät lähtivät jatkamaan matkaansa nuotiopaikalta. Saimmekin nauttia omasta rauhasta oikein kunnolla koirien viihdyttäessään itseään ja toisiaan koko illan kestäneellä leikkimisellä. Pakkasta oli lupailtu yöksi jo -4 astetta ja sen huomasi myös viilenevässä illassakin.
 |
| C: Jenny Piittinen |
Illalla vetäydyimme Kujeen kanssa omaan telttaan varustautumaan yötä varten. Kujeelle puin Ellin fleecehaalarin ja siihen päälle peruspompan. Itse kaivauduin kahteen päällekkäiseen kolmen vuodenajan makuupussiin, jotka osoittautuivat oikein sopivaksi lämmikkeeksi itselleni. Kuje oli hiukan levoton yöllä ja käytinkin sitä pissalla ja jaloittelemassa jossain vaiheessa yötä. Luulen, että Kuje oli vähän kylmissään, vaikkei näyttänyt tärisevän, eikä edes hakeutunut minun lähelle teltassa. Kaikenkaikkiaan yö kuitenkin sujui mukavasti molempien ensimmäiseksi pakkastelttayöksi ja voisin ehdottomasti lähteä tuollaiseen pikkupakkaseen uudestaankin nukkumaan.
Seuraavana aamuna suuntasimme auton kohti Etelä-Konnevettä, jossa tarkoituksena oli kiertää joku päiväretkeksi soveltuva reitti. Saavuimme rauhallisen matkantekomme vuoksi perille vasta iltapäivällä, joten houkuttelevin reitti - n. 15 kilometrin kolmen vuoren vaellus jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Reitiksi valikoitui vajaan viiden kilometrin kalajan kierros, jonka kerkesimme oikein hyvin kulkemaan ennen piemeää rauhallisesti välillä kuvaillen.
Sää ei ollut enää yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä tai aamulla ja vettä tihkutteli tulemaan muutamia kertoja reitin aikana. Reitti ei ollut myöskään mikään helppokulkuisin korkeuserojen, liukkaiden kallioiden ja juurakoiden vuoksi, ja tässä kohtaa olin todella helpottunut, että matkassa oli vain yksi koira. En olisi varmasti ehjänä selvinnyt reitiltä kahden hihnassa kulkevan koiran kanssa, koska yksikin koira aiheutti välillä pieniä vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä. Muutaman jyrkän laskun Kuje kulkikin vapaana turvallisuussyistä.
 |
| C: Jenny Piittinen |
Maisemat Etelä-Konnevedellä olivat huikeat ja ruska-aika teki kunniaa kansallispuistolle. Iso suositus, jos hienot maisemat ja kallioille kapuaminen kiinnostaa hiukan Kolia eteläisemmässä Suomessa. Tänne täytyy joskus palata uudestaan kolmen vuoren vaellukselle! Alkuillasta auto starttasi Etelä-Konnevedeltä kohti Joutsan Rutalahtea ja pakkasyön jälkeen luksukselta tuntuvaa mökkimajoitusta.
Saavuimme perille vasta illan pimeydessä, mutta jo heti paikanpäällä huomasi, että mökki oli oikea löytö hinta-laatusuhteeltaan. Pääsimme ilmalämpöpumpun lämmittämään mökkiin suoraan lämmittämään saunaa, sinne jo valmiiksi kannetuilla puilla. Koirat pääsivät purkamaan autossa ladatut akkunsa pihamaalla juostessa. Nyt tosin koirien leikistä alkoi jo näkymään pieni kisaväsymys ja pitkäpinnaisuuden puute. Mökkiyö sujui kuitenkin oikein rattoisasti ja aamulla sai herätä uuteen päivään hyvin levänneenä.
Pakkasimme taas heti aamusta tavaramme ja tällä kertaa suuntasimme kohti Leivonmäen kansallispuistoa, joka oli lyhyen ajomatkan päässä mökistä. Leivonmäellä kuljimme mäyränkierroksen, tehden ylimääräistä mutkaa mm. joutsniemeen. Mukana meillä oli lounastarvikkeet, kattilat ja makkarat, mutta taukopaikalle pysähtyessämme oli ilma niin tuulinen, ettemme saaneet edes nuotiota syttymään. Niinpä jatkoimme matkaamme taukopaikalta nälkäisinä kohti loppureittiä ja parkkipaikkaa. Matkaa tältä päivältä kertyi n. 7-8km verran, mikä oli lopulta ihan sopiva matka etenkin syömättömyyteen nähden.
 |
| C: Jenny Piittinen |
Keskipäivän taittuessa iltapäiväksi jätimme kansallispuistot taaksemme ja nälkäisinä suuntasimme kohti lähintä huoltoasemaa. Pääsimme Jennyn kyydissä kotiovellemme alkuillasta kolme uutta kansallispuistoakokemusta rikkaanpana - tyytyväisinä, mutta jo väsyneinä reissusta. Hellyyttävintä kotiinpalussa oli omien koirien aito jälleennäkemisen reimu. Siskoksilla oli selvästi ollut hirveä ikävä toisiaan ja tämä taas kerran osoittaa sen, miten ihminen ei koskaan pysty tarjoamaan koiralle täysin samanlaista seuraa ja suhdetta, kuin toinen vertainen. Taas kerran oli kyllä hirveän onnistunut reissu meidän monipuoliseen kokoonpanoomme nähden: kaksi nuorta naista, vauva ja kaksi "vahtivaa susikoiraa" herättivät välillä hilpeyttä kanssaretkeilijöissä.
Loput kuvat: Jenny Piittinen
Kommentit
Lähetä kommentti