Noin puolitoista viikkoa sitten pakkasin autoon mukaan itseni, tätini, tarvittavat tavarat ja koirat. Suuntamme oli kohti Kuopiota. Olin vähän pelonsekaisinkin tuntein miettinyt valmiiksi vaikka mitä kauhuskenaarioita näiden kahden kanssa reissaamisesta ja majoittumisesta keskustassa. Elli toki on jo joitakin reissuja tehnyt, joten sen osalta tiesin, että kaikki menisi varmaan ihan hyvin. Kujeelle tällainen reissu oli ensimmäinen laatuaan. Viikonloppureissuja ollaan toki tehty mm. vanhemmilleni, mutta etäisyys ja miljöö on ihan eri laatua. Paikka on Kujeelle jo hyvinkin tuttu.
Kujeesta on tullut automatkustuksen mestari. Oli ihanaa huomata miten pitkätkin matkat taittuu nukkuen raajat kohti kattoa. Elli makoili ja läähätteli kuumuuttaan. Pysähdyttiin matkan varrella pariin otteeseen, toisella kertaa Elli pääsi uimaan, jotta matkustus sujuisi hetkellisesti edes viileämmin. Perillä Kuopiossa menimme tutustumaan majoitukseemme, jonka jälkeen lähdimmekin metsästämään koiraystävällistä ravintolaa keskustasta. Pitkän kiertelyn jälkeen päädyimme Amarillon terassille syömään. Kuje onkin tällaisissa tilanteissa pentuna jo ollut, Ellistä en muista onko ollut koskaan. Molemmat koirat kuitenkin rauhottuivat tahoillensa makoilemaan ja jopa nukkumaan.
Päivään sisältyi vielä satamassa kävelyä ja Ellille myös uintia, majoitukseen palattua Kuje jaksoi vielä leikkiä, mutta yö sujui hyvinkin rauhallisesti. Seuraavana aamuna koirat joutuivat autoon odottamaan meidän ihmisten mennessä aamupalalle. En uskaltanut luottaa siihen, että Kuje pitäisi hampaansa erossa huoneen irtaimistosta. Päivällä käveltiin taas satamaan, josta löysimme oikein mukavan ravintolan terassin, johon sai koirien kanssa mennä syömään. Koirille tuotiin taas vesikipot ja jopa herkkurouhetikkuja syötäväksi. Satamassa vastaan tuli nojapyörä, jolle Elli nosti kauhean metakan. Kuje ihmetteli lähinnä Ellin haukkumista. Mies pysähtyi kohdallemme ja nousi esittelemään koirille pyöräänsä. Kuje ei ymmärtänyt, että mitäs ihmeellistä tässä nyt oli. Elli kävi haistelemassa pyörää ja tilanne oli sen jälkeen ihan ok.
Toinenkin yö meni rauhassa koirien oltua melko väsyneitä kaupungissa kävelyyn ja kaikkeen uuteen ihmeelliseen nähtävään. Aamulla uskaltauduin jättämään koirat huoneeseen keskenään, kun lähdimme torille aamukahville. Mitään ongelmia ei kyllä onneksi ilmennyt. Lähdimme aamupäivästä ajelemaan takaisin kohti kotia. Matkalla pysähdyimme Suonenjoella, jossa Elli pääsi taas aivan ihanaan rantaan uimaan ja Kujekin kahlaamaan.
Seuraava pysähdys olikin Jyväskylä, jossa olimme sopineet lounastreffit siskoni kanssa. Kävelimme keskustaan taas koiraystävällisen ravintolan toivossa ja heti siitä ensimmäisen ravintolan terassi salli myös koirat. Taas koirat saivat hyvää kohtelua ja vettä juotavaksi. Lisäksi tarjoilija myös hämmästeli, kuinka rauhallisia koirat olivat siellä, ja kuinka oman koiransa kanssa se ei kyllä onnistuisi. Pakko myöntää, että näiden ravintolakäytös kyllä yllätti todella positiivisesti. Kuje aina rauhottui itsestään ja Ellikin viimeistään käy-käskyllä.
Kokonaisuudessaan etenkin Kujeen rauhallinen, hiljainen ja fiksu käytös kaupungissa yllätti positiivisesti. Kotona äänekäs ja hiukan epätasapainoinen teini oli oikein järkevä ja yhteiskuntakelpoinen reissukoira. Elli oli oma itsensä, sopeutui hyvin ja nautti reissusta. Muutamat asiat, esimerkiksi liian tuttavalliset tarjoilijat ja keskustan epäilyttävät patsaat saivat epäilykset heräämään, mutta muuten melko fiksua käytöstä siltäkin.
 |
| Tuu jo mamma sieltä vessasta |
Muutama päivä kerettiin välissä olemaan kotona, jonka jälkeen suunnattiin suunnittelemattomalle reissulle vanhemmilleni Nurmijärvelle. Siellä normaalia ulkoilua, uintia, leikkiä ja lepoa. Sieltä matkaan kohti Toijalaa lähti äitini ja kiersimme Liesjärven kansallispuiston kautta. Ihmisiä helteisenä sunnuntai-iltapäivänä oli melko paljon liikkeellä. Harjupolulla kävellessä molemmilla puolilla on vettä ja paljon uimapaikkoja koirille ja tämä osoittautui yhden vesipetonoutajan ja yhden maanisen vesipetobortsun kanssa haasteelliseksi. Molemmat sinkoilivat hihnassa kohti vettä jokaisen otollisen tilanteen tullen, koska eihän yksi, kaksi tai kolmekaan uintikertaa riitä yhdelle reissulle. Selvittiin kuitenkin siitäkin reissusta kädet ehjinä.
 |
| Liesjärvellä in action |
Seuraavana päivänä suunnitelmana oli suunnata auto kohti Jyväskylää. Tällä kertaa Elli jäi kotiin ja vain Kuje lähti reissuun. Kuje oli juuri ennen lähtöä päässyt syöksymään hihnanmitan ohi ajavan auton perään. Tästä alkoikin sitten ongelmat autojen kanssa, joita tietenkin myös Jyväskylän keskustassa riitti. Vaihtelevasti yritti kyttäillä autoja ja vaihtelevasti meni ihan nätistikin. Päänvaivaa se kuitenkin onnistui sillä aiheuttamaan. Jyväskylässä Kuje pääsi taas terassikoiraksi nukkumaan pöydän alle ja nähtiin taas kaupungin vilinää. Autoja lukuunottamatta kaikki meni aika kivasti ja ei Kuje reagoi hirveän paljoa asioihin ärsykkeiden määrän kasvaessa kaupungissa. Yöllä Kuje alkoi ripuloimaan ja sitä jatkui myös seuraavan päivän. Kotiin palattuamme seuraavana päivänä oli Kujeen vointi väsyneen voipunut ja jätimme menemättä illan pentutokoon. Siitä seuraavana päivänä ripulointi oli loppunut ja vointikin onneksi jo ihan normaali.
Kuje kyllä osasi käyttäytyä kaupungissa paremmin kuin kotona, joten olin positiivisesti yllättynyt. Pitäisiköhän meidänkin harkita muuttoa keskustaan? :D No ei nyt sentään, oma pää ei kestäisi sitä vilskettä! Onneksi sinne pääsee tarvittaessa käväisemään ja tietää että matkaan voi ottaa mukavasti käyttäytyvän reissukaverin.
Kommentit
Lähetä kommentti