Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävä kulkee rinnalla.

Vaikka nyt kevät on melkoista kiirettä, niin pentuarki on onneksi toistaiseksi ollut aika vaivatonta. Yksinolo on vielä vähän aiheuttanut harmaita hiuksia ja siitä kirjoittelenkin omana postauksenaan myöhemmin. Ihanasti ja välillä kyllä vähän liian riehakkaasti Elli ja Kuje leikkivät keskenään melkeen väsymättömästi. Elli on kärsivällinen ja kiltti, välillä liiankin kiltti pennulle. Onneksi Kuje kuitenkin kunnioittaa Elliä silloin, jos Ellillä on johonkin asiaan sanottavaa. Kuje on ollut toistaiseksi aika rauhallinen pentu, mutta huomaan että vauhti ja energiamäärä alkaa kokoajan kasvaa, samalla kun unentarve vähenee. Kuje myös syö kaiken mikä suuhun mahtuu ja onkin aikamoinen tuholainen, jos silmä välttää. 

En tiedä alkaako Kuje kohta olla jo jossain esiteini-iässä, koska pieniä viitteitä ainakin vahvasta omasta tahdosta ja itsenäisyydestä on nähtävissä. Yhdessä kuitenkin kun ruvetaan hommiin, en voisi parempaa treenikaveria toivoakaan. Kuje pääsi pari päivää sitten kultsujen tokotreenien päätteeksi vähän kentälle leikkimään, eikä kyllä ottanut mistään häiriötä, vaan taisteli leluistaan niin tosissaan. Kuje on kyllä sellainen mahdottoman keskittymiskykyinen tosikkotreenaaja. Tehtiin myös kuolleelle lelulle lähetystä ja Kuje on kyllä sitä mieltä, että lelut kelpaa missä olomuodossa tahansa. Ihan mahti harrastuskoiran alku! 

Kuusi viikkoa on yhteistä taivalta Kujeen kanssa takana ja Kuje on kyllä niin kotiutunut tähän huusholliin. Ajattelinkin kirjoitella vähän mietteitä kahden koiran omistamisesta, nyt kun arki on alkanut tasaantumaan pentuarkeen totuttelun jälkeen. 

Näin kahden koiran omistajana:

- Saa seurata koirien keskinäistä yhteyttä. Ihminen ei pysty kuitenkaan koskaan korvata koiralle lajitoveria ja koirien välinen yhteys ja keskinäinen kommunikointi on ihan omaa luokkaansa. Pentuarki on myös toisaalta tuntunut helpolta sen puolesta, että koirat purkavat energiansa toisiinsa ja leikittävät toinen toisiaan. 

- Lenkkeily porukalla on paljon mukavampaa, kun koiralla on juoksukaveri jo omasta takaa. 

- Ei tule tylsää hetkeä. Tämän voi mieltää niin plussana, kuin miinuksena. Toki nyt pentuaikana mm. sosiaalistaminen on vienyt oman aikansa, mutta kyllä joka päivälle löytyy omat ohjelmansa koirien kanssa. Varsinkin nyt kevät on treenien ja uusien kurssien kannalta tosi kiireistä harrastusrintamalla. Toisaalta on ihanaa treenata kahden niiiiin erilaisen koiran kanssa. 

- Ei myöskään tule ongelmaa mihin sijoittaisi ylimääräiset rahansa. Harrastusmaksut tuplaantuu, ruokakustannukset tuplaantuu, eläinlääkärikustannukset tuplaantuu, tarvike/vaatekustannukset ainakin melkein tuplaantuu. Vaikka en olekaan Kujeelle ostanut melkein mitään pentutarvikkeita taikka vaatteita, vaan saanut niitä ihanasti lainaan, niin kyllä silti näkyy pennun tulo aina myös rahanmenona. Varsinkin kuin (ohjattu) harrastaminenkaan ei ihan ilmaista ole. Näin opiskelijabudjetilla olenkin tänä keväänä löytänyt itseni töistä opiskelujen ohella useammin, kuin koskaan aiemmin. Tämä sitten myös saattaa edesauttaa ajankäytöllisiä ongelmia, mutta kyllä ollaan tästäkin selvitty toistaiseksi ihan hyvin. 

- Onnistumisfiilikset (ja harmaat hiukset) tuplaantuu. Ihanaa kun voi iloita kahden koiran puolesta kaikista onnistumisista, mutta kyllä saan välillä harmaita hiuksia näiden riehumisesta. Joukossa tyhmyys tiivistyy? Ainakin Elli on kokenut jonkinasteisen taantuman pennun tulon jälkeen ja välillä tuntuu, että siellä hihnan päässä on kaksi riehuvaa kakaraa. 

- Jaettu ilo on paras ilo. Tuntuu kyllä siltä, että eipä sitä paljon parempaa palvelusta voi koiralleen tehdä, kuin antaa sille sisaren, kumppanin ja elinikäisen ystävän. Ellin ja Kujeen elo on kyllä nyt niin tasaantunut ja ne alkavat olla kuin paita ja peppu. Uskon, että Elli on kiitollinen Kujeesta ja Kuje myös varmasti on onnellisempi täällä, kuin jossakin ainoana koirana. Niin erilaiset, mutta toisaalta niin samanlaiset. Toisistaan seuraa, tukea, iloa ja leikkiä ammentaen. 

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni.
— Albert Camus




Käytiin testailemassa uutta goprota lenkillä, josta pikaisesti tekaisin myös videon. 

Kommentit