Kuje 11 viikkoa

Kuje on majaillut meillä nyt 2,5 viikkoa ja hyvin ollaan päästy tutustumaan toisiimme tässä ajassa. Ollaan päästy touhuilemaan kaikenlaista ja käyty sosiaalistumisreissuilla jo vaikka missä. Tuota pentua on vaan niin mahtava sosiaalistaa, kun kaikki paikat on kivoja ja elämä on yksi suuri seikkailu Kujeelle. Niin reipas, mutta toisaalta myös järkevä pentu.

Turisti juna-asemalla

Turisti ravintolassa

Viikonloppu vietettiin Nurmijärvellä vanhemmillani ja käytiin sitten muun muassa kauppakeskus Sellossa, Espoossa Kujeen kanssa. Kuje sai paljon ihailua ja käyttäyti niin pätevästi. Joku jopa tokaisi, että onpas hyvin koulutettu koira, kun Kuje kulki vierellä ottaen kontaktia. Naureskellen vastasin, että tämä on vasta 10 viikkoinen pentu eikä edes oikeasti osaa vielä mitään. Pariin kertaan ollaan myös käyty kahvilassa/ravintolassa ja sielläkin käytös on ollut reipasta, rohkeaa ja järkevää. Silloin kun Kujeelle on käynyt selväksi, ettei mamman ruokia voi varastaa pöydältä on pikkuinen käpertynyt jalkoihin nukkumaan.

Turisti Sellossa

Torkut mamman tavaroiden päällä

Nämä -20 asteen pakkaset on ihan kauheita nyt pennun kanssa ja eipä olla paljoa päästy ulkoilemaan. Muutamia kertoja ollaan metsässä pyörähdetty, jos on ollut vähän lauhempaa. Kylläpä Kuje oli yhellä puolentoista tunnin lenkilläkin mukana viikonloppuna, mutta suurin osa matkasta taittui villaan käärittynä tyytyväisenä repussa torkkuen.

Elli sai uuden neuleen

Ollaan myös jatkettu pentutreenailuja lähinnä ruokailujen yhteydessä. Ollaan harjoiteltu lähinnä häkkiin menoa, takapään käyttöä, kosketusalustalle menemistä, käsikosketusta, istumista, kontaktin ottoa, esineen nostamista ja luoksetuloa. Pohjataitoja ja pentuhömppää, josta on tulevaisuudessa apua erilaisten käytösten opettamisessa. Naksutin ja namin palkkasana ovat jo selvää kauraa Kujeelle, mutta hieman haastetta tuottaa kriteerin nosto uuden asian oppimisen jälkeen. Esim. käsikosketus on ollut jo melko vahva, mutta kun aloin rakentamaan kestoa alkoi Kuje hieman passiiviseksi, jos ei tajunnut mikä tämä juttu nyt on kun ei tulekaan palkkaa pelkästä kuonolla tökkäyksestä.

Leikkimistä ollaan myös treenattu, liian vähän ehkä kylläkin. Toisaalta Kuje on alkanut leikkimään taisteluhaluisemmin, vaikka ei hirveesti olla sitä mitenkään treenailtukaan. Nami-leluvaihtoja ollaan nyt kuitenkin jonkin verran koitettu ottaa, koska nami menee niin paljon vielä ylitse lelun. Nyt kuitenkin pystyy myös leikkimään, vaikka tietää että ruokaakin on lähellä.

Elli on hirmu onnellinen uudesta kaveristaan ja jaksaisi leikittää Kujetta ihan loputtomiin, enemmän mitä pentu jaksaa leikkiä. Ellin kanssa ollaan otettu nyt tehosyyniin kapulanpito ja vihdoin (melkeen vuoden treenien jälkeen) on kesto alkanut selkiytymään myös Ellille. Melkein kaikkea mahdollista tuli kokeiltua ja haettua eri kouluttajilta näkemystä meidän ongelmaan, mutta loppuviimein sitten vaan sorruin estämään sen kapulan sylkemisen ulos ja näin ollaan päästy vihdoin eteenpäin. Kapulamotivaatiota koitan myös kasvattaa ja Elli onkin ainakin viimeisen viikon aikana saanut ruokansa vasta lyhyen kapulanpidon jälkeen. Tämä on toiminut meillä ja näyttää siltä, että kyllä me joskus saadaan se pitokin kuntoon.