Haaveilua vuodelle 2018

En halua listata tavoitteita meidän vuodelle, koska Ellin kestämistä esim. harrastusten parissa vasta testaillaan nyt sairasloman jälkeen. Muutenkaan ei voi tietää mitä tuleva vuosi tuo meille tullessaan, kun edellinenkin oli melko tapahtumantäyteinen. Aina voi kuitenkin haaveilla, koska ei edes haittaa, vaikka haaveet joskus jäävätkin vain haaveilun tasolle. Tähän listaankin haaveita tulevalle vuodelle, toivottavasti edes osa kävisi toteen!



1. Terveyttä ja kivuttomia päiviä

 - Eipä sitä voisi omalle koiralleen paljoa enempää toivoakaan. Suurin toive on, että pääsen kirjoittelemaan vuoden päästä uusia toiveita Ellille myös ensivuodelle. Elli on päässyt jo pienen ikänsä aikana käymään eläinlääkärillä turhan usein. Suunnitelmissa olisi kyllä kuvauttaa Ellin selkä vielä virallisesti, kunhan se spondyloosilausunnon kahden vuoden ikä täyttyy. Toivotaan tietenkin myös oireettomuutta sillä rintamalla.


2. Luonnetesti tai MH-luonnekuvaus

- Luonnetestin minimi-ikä täyttyy Ellillä  maaliskuun alussa, MH-kuvaukseen toki päästäisiin jo. Vielä harkinnassa on, onko LTE liian uhkaava arkuuksista kärsivälle koiralle. Kokemuksia tästä kuulisin mielelläni?! Kaikesta huolimatta suunnitelmissa olisi käyttää Elliä toisessa niistä, jotta luonneominaisuuksista saisi dokumenttia myös ulkopuolisen näkökannasta.


3. NOU1

- Itse olen sitä mieltä, että rotukoirien rodunomaisuus tulisi jalostuksesta huolimatta säilyttää. Toisekseen olen myös sitä mieltä, että rodunomaisia taipumuksia pitäisi myös pyrkiä hyödyntämään. Rodunomaiset lajit ovat mitä parhaimpia tähän tarkoitukseen ja siitä syystä olen myös pitkään haaveillut, että Elli suorittaisi noutajien taipumuskokeet hyväksytysti joku päivä. Tämä ei oikeastaan edes välttämättä olisi hypoteettisesti mahdotonta tälle vuodelle. Toki se vaatii vielä paljon treeniä, koska noutojutut meillä on vielä alkutekijöissään. Myös metsätottista tulisi treenata paljon. Metsään päästessään Ellihän olettaa, että tänne tultiin aina juoksemaan pää kolmantena jalkana... Kuitenkaan taippareissa ei koiralta odoteta täydellisen näyttävää suoritusta, vaan rodunomaisten taipumusten täytyy tulla esille saadakseen hyväksytyn tuloksen.





4. VEPEkesä 

- Viime keväänä harkitsin noutajakoirayhdistyksen vesipelastusryhmään hakemista, mutta jätin hakematta aikatauluongelmien vuoksi. Elli rakastaa uimista ja syksyllä vepen kokeilutreeneissä ei tekeminen ihan lohdutonta ollut, joka sai myös oman innostukseni kasvamaan. Nyt, kun Ellin harrastuslistalta on agility jäänyt kokonaan pois, olisi myös enemmän aikaa treenailuun. Toiveena olisi päästä ensi kesänä vepeilemään ja aionkin pyrkiä mukaan treenirinkiin. Kesän työkuviot myös monesti haittaavat tätä koiraharrastusta, mutta toivotaan, että mahdollisuus vepeilyyn silti todennäköisessä kolmivuorotyössäkin olisi.


5. Retkiä, retkiä ja lisää retkiä

- Innostus retkeilyä kohtaan aina vaan kasvaa kasvamistaan ja toiveena on päästä vuoden aikana retkeilemään useaan otteeseen näiden lähimetsienkin ulkopuolelle. Haluan päästä tekemään niin päivä, kuin yön yli -retkiä, mieluiten eri vuodenaikoihin ja eri paikkakunnilla. Suomessakin on niin paljon vielä nähtävää ja koettavaa. Autiotuvassa haluaisin myös nukkua ensimmäistä kertaa koskaan. Elli kunnon metsäkoirana tietenkin rakastaa retkeilyä ja voisi varmaan muuttaa laavuun asumaan, jos siltä kysytään.



6. Edistystä harrastusrintamalla

- Ensiksi pitäisi kaivaa jostain se sama motivaatio esiin, mikä oli ennen Ellin oireilua, diagnooseja ja sairaslomaa. Mikään ei tunnu paremmalta, kuin huomata miten koira (ja itse ohjaaja) kehittyy ja nauttii yhdessä harrastamisesta. Edistystä toki toivon tokon pariin ja luulisihan sitä tietenkin vuodessa tulevan. Erityisesti meidän ikuissuusongelman - noudon, haluaisin saada kuntoon.

Olisi myös aikaa jollekin uudelle harrastukselle, jossa ei koiralta pahemmin fyysistä ponnistelua tarvita. Noseworkin pohjia olen treenannut, mutta moni muukin laji kiinnostaisi. Ehkä me joskus innostutaan vielä mejäilystäkin? Parastahan olisikin joku maastolaji, jossa voi samalla nauttia luonnosta. Harmi vaan, PK-lajitkin varmaan ovat meillä vähän niin ja näin tuon terveysongelmaisen kanssa. Tottisosuuden esteet olisivat varmaan vähän liikaa. Katsellaan, josko vaikka jotain mielenkiintoisia kursseja alkaisi keväällä, ihan tyhjästä jotain vierasta lajia on vähän vaikeampi ruveta treenaamaan.


7. Paimenpentu vuosimallia 2018?

- Haave, joka on muhinut mielessä jo niin pitkään, kuin Ellikin on ollut menossa mukana. Toinen koira. Tämän haaveen toteuttamista olen pyrkinyt hidastamaan niin kauan, kunnes Elli vähän aikuistuu. Nyt varsinkin, kun meidän yhteinen agilityuramme jäi niin aikaisin kesken, on alkanut uuden harrastuskoiran aktiivisempi etsintä. Meneehän siinäkin oma aikansa, ennen kuin pentu kehittyy tarpeeksi agilityä ajatellen. Aksaikävä alkaa olla kova! Tästä keväästä eteenpäin ajankohta pennulle olisi muutenkin oikein sopiva. Jännityksellä odotetaan, mitä tälle haaveelle kuuluu vuoden päästä... :)







Kommentit

  1. Hyviltä haaveilta kuulostaa! :) Meidät saa aina mukaan retkille ja mielellään lähetään myös yhen yön vaelluksille! Vepe ois varmasti hyvä laji Ellille, uiminen on kuitenkin nivelille ja rangalle paljon kevyempää kuin agility tai pk-lajit. Ja pentu <3 mullakin on haaveissa, mutta ei kyllä ennen valmistumista ole resursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ajattelinkin että varmaankin saa teistä seuraa! ♥ Toivotaan, että pentuhaaveilukin etenee tässä vuoden kuluessa, itsellä se ajankohta olisi kyllä nyt mitä mainion... :)

      Poista

Lähetä kommentti