Joskus minua pyydettiin tekemään postausta Kujeen ja Ellin eroavaisuuksista ja nyt kun ne molemmat alkavat olemaan jo kypsyneessä iässä, voisi olla hyvä paikka itsellekin pysähtyä pohtimaan niiden eroavaisia ominaisuuksia. Elli ja Kuje ovat todella erilaisia keskenään - melkein kuin yö ja päivä, vaikka yhtäläisyyksiä löytyy joitakin. Molemmat ovat omasta mielestäni kuitenkin melko kaukana keskivertoisista rotunsa edustajista, joten asetelma on huono bordercollien ja kultaisennoutajan eroavaisuuksien vertailuun.
Siinä missä Elli on epävarma ja jokseenkin varautunut, on Kuje toimintakykyinen ja rohkea. Kuje on kuitenkin myös imenyt epävarmuutta itseensä joissain tilanteissa, mutta verrattaessa koirien reaktioita keskenään vaikean paikan tullen, on Kujeen mielestä hyökkäys paras puolustus ja Ellin mielestä voimakas väistäminen. Tästä päästäänkin terävyyteen, jota Ellille on annosteltu teelusikalla, Kujeen sangolliseen verrattuna.
Kumpikaan koirista ei ole kovinkaan ihmissosiaalinen. Kuje on tuttujen ihmisten kanssa enemmän huomiota vailla, välillä melko aggressiivisen ylitsevuotavasti naamapesuillaan. Vieraat ihmiset ovat mitäänsanomattomia, jos niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Elli lähinnä pelkää, jos ei kunnolla ensin tutustu. Kujeella asenne vaihtelee hyvin tilannesidonnaisesti täydellisestä välinpitämättömyydestä, uteliaisuuteen tai (todennäköisesti epävarmuudesta johtuvaan) terävyyteen vieraita kohtaan. Kumpikin koirista on melko itsenäisiä, eivätkä lähtökohtaisesti ohjaaja- (tai ihmis)orientoituneita, joten sitä on täytynyt työstää molempien kanssa paljon pentuaikana. Kuje nykyään rohkean luonteensa puolesta kaipailisi vähemmän tukea minulta, kun taas Elli on oppinut melko vahvasti tukeutumaan minuun ja tästä syystä sillä tuleekin herkemmin mammaa ikävä. Toisaalta Kuje on kuitenkin paimenkoiramaiseen tapaan luontaisesti palvelualttiimpi.
Koirasosiaalisuudessa Elli vie ylivoimaisen voiton. Se on ollut pentuna todellinen "koirien koira", siinä missä motivaatio ihmisiin oli täysi 0 oli muut koirat maailman paras asia, eikä se ole niitä juurikaan koskaan jännittänyt. Ellin pentuaika on työstetty ohjaajaorientoituneisuutta ja nykyään se kyllä valitsee tutun ihmisen ennemmin kuin vieraan koiran. Elli on kuitenkin todella hyvä toisten koirien kanssa ja sen on voinut aina laittaa huoletta mihin vaan kokoonpanoon. Se on järkevä koira muiden kanssa, eikä sen perään tarvitse koskaan stressata. Kuje taasen on eri luokkaa sen suhteen ja pentuaikana se oli hyvinkin dominoiva muita koiria kohtaan. Sen kanssa on työstetty järkevää laumakäytöstä eri kokoonpanoissa ja muistuteltu paljon siitä, että asiallisesti täytyy käyttäytyä, vaikka ärsyttäisikin. Nykyään se pystyy olemaan jopa suhteellisen vapautunut lenkeillä muiden koirien kanssa ja se pääsääntöisesti meneekin omia polkujaan muista välittämättä. Se ei ole muita kohtaan provosoiva, mutta provosoituu itse melko herkästi. Se ei kuitenkaan ole lainkaan mielistelevää tyyppiä, vaan tiedostaa oman arvonsa hyvin. Tietyt koiratyypit Kujetta selvästi ahdistaa, mutta rentojen "kilttien" ja hiljaisten koirien kanssa se jopa välillä innostuu leikkimään. Sanoisin kuitenkin, että kaikenkaikkiaan se on melko välinpitämätön ja hyvin vahvasti enemmän ihmisen koira, siinä missä Elli on ainakin nuorena ollut vahvasti koirien koira.
Siinä missä Elli on ympäristöä kohtaan hyvinkin pehmeä, on Kuje äärimmäisen kova. Elli samoin on myös melko ohjaajapehmeä, eikä hevillä unohda kokemiaan ikäviä asioita tai epäjohdonmukaista käytöstä. Kuje ei ole koskaan jäänyt muistelemaan menneitä, vaikka se on vaatinutkin eri tavalla kovan luonteensa puolesta rajoja ja koulutusta. Se on myös melko huonosti ottanut vastaan palautetta, sillä asiat tuppaavat unohtumaan, kun niitä ei turhaan stressaa. Kujeen kanssa ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut paljoa murehtia, että se pahottaisi mielensä tai ottaisi itseensä mistään. Huomaan myös iän (tai koulutushistorian) tuovan sen luonteeseen hivenen nöyryyttä ohjaajaa kohtaan, vaikka se ei lähtökohtaisesti ole lainkaan nöyristelevää tyyppiä. Ellillä luontainen miellyttämisenhalu on alkanut vasta iän mukana esiintymään vahvemmin ja uskon sen hyvin vahvasti olevan sidonnainen Ellin ohjaajapehmeyteen.
Energisyystasossa on kyllä luonnollisestikin eroja myös ikäerosta johtuen. Kuje on aktiivisempi osapuoli ja vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, toisin kuin Elli, joka on tyytyväinen arkeensa, oli siinä kuinka paljon aktiivisia päiviä tai ei. Kuitenkin koen Kujeenkin olevan keskiverto tai keskivertoa matalammalla energisyystasolla varustettu bc, eikä se ole juurikaan vilkas tai touhukas luonteeltaan. Se kotona tyytyväisenä pötköttelee ja nukkuu suurimman osan ajasta, mutta kyllä siitä kuitenkin näkee, jos tylsyyttä on jatkunut turhan pitkiä aikoja. Tosin uskon, että koulutuksella ja arkitottumuksilla pystyy vaikuttamaan minkä vaan koiran energisyystason säätelyyn suuntaan tai toiseen.
Koulutettavuudeltaan eroja myös on jonkin verran. Molemmat on mielestäni olleet suhteellisen nopeita oppijoita. Kujeen koulutettavuus on kuitenkin vähän omaa luokkaansa. Kuitenkin siinä missä Kuje on pohdiskelijatyyppiä ja huono tarjoamaan, on Elli kova tarjoamaan asioita ja yritys on kovaa koko ajan. Kuje on suorittajana tasaisen varma opittuaan jonkun asian, eikä sen toiminnassa ole kovin paljoa vaihtelua, toisin kuin Ellillä suorittamiseen voi vaikuttaa mitä pienimmätkin häiriöt ja asiat. Elli onkin ollut nuorempana äärimmäisen häiriöherkkä ja Kuje lähtökohtaisesti on hyvinkin keskittymmiskykyinen. Kuitenkin taas koirissa näkee selvimmin eroavaisuuksia reaktioissa häiriöön. Siinä missä Elli saattaa bongata 101 asiaa mitä välillä vilkuilla ja pienesti häiriintyä, ignooraa Kuje ne 100 asiaa ja yhden kohdalla reaktio on liioitellun voimakas. Kuje on viretilaltaan todella tasainen ja jopa vaikea nostattaa, toisin kuin Elli kyllä nousee korkeaankin vireeseen, mutta vire myös laskee nopeasti. Kuje on myös niin harrastuksissa kuin arjessakin vakavamielinen tosikko ja Ellin kanssa huumorilla pärjää pidempään.
Vaikka molempien koirien kohdalla on ollut omanlaisiaan haasteita, tuntuu, että on rikkautta omistaa näin erilaiset koirat ja oppia niiden kautta vieläkin jatkuvasti lisää erilaisista ominaisuuksista. Siinä missä Elli on ääripääkultsu epävarmuuksien, arkuuksien ja epäsosiaalisuutensa kanssa, on taasen Kuje omalta osaltaan mielestäni melko ääripäässä rotunsa suuressa variaatiossa mm. voimakkaan terävyytensä, vahvan luonteensa ja itsenäisyytensä kanssa. Onnea on se, että koirat tulevat keskenään laumassa äärimmäisen hyvin toimeen erilaisten luonteidensa kanssa ja kunnioitusta löytyy toinen toistaan kohtaan tarpeeksi sovun säilymiseksi. Molemmissa on heikkouksien lisäksi kuitenkin paljon vahvuuksia ja hienoja piirteitä, jotka tekevät niistä persoonallisia rotujensa edustajia, vaikka ne eivät ehkä niitä tyypillisimpiä keskivertokoiria olekaan.
Siinä missä Elli on epävarma ja jokseenkin varautunut, on Kuje toimintakykyinen ja rohkea. Kuje on kuitenkin myös imenyt epävarmuutta itseensä joissain tilanteissa, mutta verrattaessa koirien reaktioita keskenään vaikean paikan tullen, on Kujeen mielestä hyökkäys paras puolustus ja Ellin mielestä voimakas väistäminen. Tästä päästäänkin terävyyteen, jota Ellille on annosteltu teelusikalla, Kujeen sangolliseen verrattuna.
Kumpikaan koirista ei ole kovinkaan ihmissosiaalinen. Kuje on tuttujen ihmisten kanssa enemmän huomiota vailla, välillä melko aggressiivisen ylitsevuotavasti naamapesuillaan. Vieraat ihmiset ovat mitäänsanomattomia, jos niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Elli lähinnä pelkää, jos ei kunnolla ensin tutustu. Kujeella asenne vaihtelee hyvin tilannesidonnaisesti täydellisestä välinpitämättömyydestä, uteliaisuuteen tai (todennäköisesti epävarmuudesta johtuvaan) terävyyteen vieraita kohtaan. Kumpikin koirista on melko itsenäisiä, eivätkä lähtökohtaisesti ohjaaja- (tai ihmis)orientoituneita, joten sitä on täytynyt työstää molempien kanssa paljon pentuaikana. Kuje nykyään rohkean luonteensa puolesta kaipailisi vähemmän tukea minulta, kun taas Elli on oppinut melko vahvasti tukeutumaan minuun ja tästä syystä sillä tuleekin herkemmin mammaa ikävä. Toisaalta Kuje on kuitenkin paimenkoiramaiseen tapaan luontaisesti palvelualttiimpi.
Koirasosiaalisuudessa Elli vie ylivoimaisen voiton. Se on ollut pentuna todellinen "koirien koira", siinä missä motivaatio ihmisiin oli täysi 0 oli muut koirat maailman paras asia, eikä se ole niitä juurikaan koskaan jännittänyt. Ellin pentuaika on työstetty ohjaajaorientoituneisuutta ja nykyään se kyllä valitsee tutun ihmisen ennemmin kuin vieraan koiran. Elli on kuitenkin todella hyvä toisten koirien kanssa ja sen on voinut aina laittaa huoletta mihin vaan kokoonpanoon. Se on järkevä koira muiden kanssa, eikä sen perään tarvitse koskaan stressata. Kuje taasen on eri luokkaa sen suhteen ja pentuaikana se oli hyvinkin dominoiva muita koiria kohtaan. Sen kanssa on työstetty järkevää laumakäytöstä eri kokoonpanoissa ja muistuteltu paljon siitä, että asiallisesti täytyy käyttäytyä, vaikka ärsyttäisikin. Nykyään se pystyy olemaan jopa suhteellisen vapautunut lenkeillä muiden koirien kanssa ja se pääsääntöisesti meneekin omia polkujaan muista välittämättä. Se ei ole muita kohtaan provosoiva, mutta provosoituu itse melko herkästi. Se ei kuitenkaan ole lainkaan mielistelevää tyyppiä, vaan tiedostaa oman arvonsa hyvin. Tietyt koiratyypit Kujetta selvästi ahdistaa, mutta rentojen "kilttien" ja hiljaisten koirien kanssa se jopa välillä innostuu leikkimään. Sanoisin kuitenkin, että kaikenkaikkiaan se on melko välinpitämätön ja hyvin vahvasti enemmän ihmisen koira, siinä missä Elli on ainakin nuorena ollut vahvasti koirien koira.
Siinä missä Elli on ympäristöä kohtaan hyvinkin pehmeä, on Kuje äärimmäisen kova. Elli samoin on myös melko ohjaajapehmeä, eikä hevillä unohda kokemiaan ikäviä asioita tai epäjohdonmukaista käytöstä. Kuje ei ole koskaan jäänyt muistelemaan menneitä, vaikka se on vaatinutkin eri tavalla kovan luonteensa puolesta rajoja ja koulutusta. Se on myös melko huonosti ottanut vastaan palautetta, sillä asiat tuppaavat unohtumaan, kun niitä ei turhaan stressaa. Kujeen kanssa ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut paljoa murehtia, että se pahottaisi mielensä tai ottaisi itseensä mistään. Huomaan myös iän (tai koulutushistorian) tuovan sen luonteeseen hivenen nöyryyttä ohjaajaa kohtaan, vaikka se ei lähtökohtaisesti ole lainkaan nöyristelevää tyyppiä. Ellillä luontainen miellyttämisenhalu on alkanut vasta iän mukana esiintymään vahvemmin ja uskon sen hyvin vahvasti olevan sidonnainen Ellin ohjaajapehmeyteen.
 |
| Kuva Jenny Klemetti |
Energisyystasossa on kyllä luonnollisestikin eroja myös ikäerosta johtuen. Kuje on aktiivisempi osapuoli ja vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, toisin kuin Elli, joka on tyytyväinen arkeensa, oli siinä kuinka paljon aktiivisia päiviä tai ei. Kuitenkin koen Kujeenkin olevan keskiverto tai keskivertoa matalammalla energisyystasolla varustettu bc, eikä se ole juurikaan vilkas tai touhukas luonteeltaan. Se kotona tyytyväisenä pötköttelee ja nukkuu suurimman osan ajasta, mutta kyllä siitä kuitenkin näkee, jos tylsyyttä on jatkunut turhan pitkiä aikoja. Tosin uskon, että koulutuksella ja arkitottumuksilla pystyy vaikuttamaan minkä vaan koiran energisyystason säätelyyn suuntaan tai toiseen.
Koulutettavuudeltaan eroja myös on jonkin verran. Molemmat on mielestäni olleet suhteellisen nopeita oppijoita. Kujeen koulutettavuus on kuitenkin vähän omaa luokkaansa. Kuitenkin siinä missä Kuje on pohdiskelijatyyppiä ja huono tarjoamaan, on Elli kova tarjoamaan asioita ja yritys on kovaa koko ajan. Kuje on suorittajana tasaisen varma opittuaan jonkun asian, eikä sen toiminnassa ole kovin paljoa vaihtelua, toisin kuin Ellillä suorittamiseen voi vaikuttaa mitä pienimmätkin häiriöt ja asiat. Elli onkin ollut nuorempana äärimmäisen häiriöherkkä ja Kuje lähtökohtaisesti on hyvinkin keskittymmiskykyinen. Kuitenkin taas koirissa näkee selvimmin eroavaisuuksia reaktioissa häiriöön. Siinä missä Elli saattaa bongata 101 asiaa mitä välillä vilkuilla ja pienesti häiriintyä, ignooraa Kuje ne 100 asiaa ja yhden kohdalla reaktio on liioitellun voimakas. Kuje on viretilaltaan todella tasainen ja jopa vaikea nostattaa, toisin kuin Elli kyllä nousee korkeaankin vireeseen, mutta vire myös laskee nopeasti. Kuje on myös niin harrastuksissa kuin arjessakin vakavamielinen tosikko ja Ellin kanssa huumorilla pärjää pidempään.
Vaikka molempien koirien kohdalla on ollut omanlaisiaan haasteita, tuntuu, että on rikkautta omistaa näin erilaiset koirat ja oppia niiden kautta vieläkin jatkuvasti lisää erilaisista ominaisuuksista. Siinä missä Elli on ääripääkultsu epävarmuuksien, arkuuksien ja epäsosiaalisuutensa kanssa, on taasen Kuje omalta osaltaan mielestäni melko ääripäässä rotunsa suuressa variaatiossa mm. voimakkaan terävyytensä, vahvan luonteensa ja itsenäisyytensä kanssa. Onnea on se, että koirat tulevat keskenään laumassa äärimmäisen hyvin toimeen erilaisten luonteidensa kanssa ja kunnioitusta löytyy toinen toistaan kohtaan tarpeeksi sovun säilymiseksi. Molemmissa on heikkouksien lisäksi kuitenkin paljon vahvuuksia ja hienoja piirteitä, jotka tekevät niistä persoonallisia rotujensa edustajia, vaikka ne eivät ehkä niitä tyypillisimpiä keskivertokoiria olekaan.
Kommentit
Lähetä kommentti